Hae
Juoksujalkaa

Eihän lomapäivinä yksinkertaisesti voi levätä!?

Ja taas kerran tuli todistettua, kuinka tärkeitä ne lepopäivät oikeissa kohdissa ovatkaan. Tai paremminkin olisivatkaan…

Viime viikolla kirjoittelin jumeista pohkeissa ja nyt voin kertoa, että tällä hetkellä on sellainen kokovartalojumitus päällä, että sen avaaminen vaatii jo jonkin verran keskittymistä. : ) Vaikka normaalisti suunnittelen viikon urheilut ja lepopäivät etukäteen ja lähes aina noudatankin niitä, välillä sattuu näitä ylilyöntejä. En vaan yksinkertaisesti ymmärrä, miten tällaisina lomajaksoina voi levätä, koska parastahan on nimenomaan urheilla silloin! Onneksi tarinalla on onnellinen loppu, sillä en varmaan koskaan ole keskittynyt näin tiiviisti ja nöyränä kehonhuoltoon, kuin tämän pitkän viikonlopun aikana.

treeniyhteenvetoa

Kelataanpa vähän taaksepäin, ihan oman oppimisenkin vuoksi. Vuoden viimeisen lenkin jälkeen jaloissa alkoi siis tuntua ja pari päivää sen jälkeen otinkin melko iisisti. Perjantaina tein aivan loistavan avaavan harjoituksen matolla ja päälle kunnon venyttelyt, ravistelut ja rullailut. Pohkeet tuntuivat hyviltä.

Lauantaina oli tekniikkatreenien vuoro. Se on perinteisesti todella kuormittavaa pohkeille ja varsinkin, kun juoksutekniikkaa tulee tehtyä aivan liian harvoin. Toki pohkeet tottuisivat tähän, mutta muutama kerta vuodessa ei riitä tottumiseen. Treenin päälle tehdyt dynaamiset venyttelyt auttoivat vähän, mutta jaloissa tuntui jo illalla. Seuraavana päivänä sitten vähän lähti käsistä…

Sunnuntaina uusista treenikengistä motivoituneena lähdin salille. Siellä tuli juostua matolla lämmöt, jonka jälkeen tein aika rankan patteritreenin. Yritin pelastaa tilannetta juoksemalla matolla vielä kunnon loppupalauttelun, venyttelyn ja jalkojen rullailun.

Mutta mutta, yllytyshullu kun olen ja kaveri ilmoitti samaan aikaan tulevansa juuri alkavalle RPM -tunnille JA koska pyöräilykengät sattuivat olemaan mukana, menin tietysti tunnille. : D Oikeasti koko juttu naurattaa nyt, mutta kolmen tunnin salilla huhkimisen jälkeen, seuraavana aamuna oli vaikeuksia päästä sängystä ylös ja kävelykin sattui.

Jotain oli siis tehtävä maanantaina, sillä tänään illalla on luvassa mäkitreenit. Joonakselta tuli onneksi arvokas vinkki taas eilen: jalat aukeaa vain juoksemalla. Lepopäivän määritelmä ei ole sohvalla istuminen tai makaaminen, sillä jalat menevät entistä enemmän tukkoon. Sama on tullut todistettua monta kertaa. Joten mars salille ja matolle, tällä kertaa vähän nöyremmin mielin! ; )

Huolellisen lämmittelyn jälkeen, muutama napakka avaava veto ja loppuun palauttelut ja huolellinen jälkihuolto. Itse ”treeni kesti 30 minuuttia ja huollon osuus oli yli tunnin. Jalat tuntuivat saman tien paremmilta. Illalla vielä leppoinen kävely, jonka aikana tuli nähtyä niin LUX Helsinki kuin nuorten leijonien MM-kultajuhlatkin Rautatientorilla.

Näillä eväillä siis kohti illan mäkitreenejä! Seuraavalla kerralla sitten tietoa siitä, kuinka siellä jalka nousi…

Reipasta viikkoa!

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

2 kommenttia

  1. Richard kirjoitti:

    Hei! Pakko kommentoida tähän, kun kerran tulee luettua sun juttuja aika usein. Aivan mahtava muistutus lepopäivän (-päivien) tärkeydestä. Silloinhan kroppa oikeasti palautuu, mutta myös kehittyy (hermostu jne.). Itselläkin tämä välillä unohtuu. Minulla kävely usein riittää siihen että saan jalat taas auki. Hienoja kuvia ja hauska toppi!

  2. Laura kirjoitti:

    Hei ja kiva kun kommentoit! : ) Sanos muuta, mikä siinä onkaan välillä niin vaikeaa muistaa. No, kunnon jumitus on hyvä muistutus, vaikka pitäisi kyllä tajuta jo ennen sitä…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *