Hae
Juoksujalkaa

Tuoliton tammikuu – vai mieluiten vähemmän istumista koko loppuelämä

Tammikuu on perinteisesti pitkä kuukausi, jolle on langennut kaikenlaiset -ttomattomat. Kieltäydytään milloin mistäkin kuukauden ajan ja seuraavina kuukausina otetaan sitten menetetyt monin verroin takaisin. Ei kovin kannatettava idea, enemmänkin kannattaisi suosia joka kuukausi pientä itsehillintää.

No mutta, Ylen Prisma Studio lanseerasi tuolittoman tammikuun, joka on haastanut tammikuussa ihmisiä välttämään istumista. Haasteessa täytetään istumispäiväkirjaa, johon merkitään jokaisen lankeaminen tuolin käyttämiseen. Hyvä idea tehdä tilanne näkyväksi, mutta mitäs tammikuun jälkeen, sehän alkaa olla jo ohi? : )

Itse kirjoittelin istumatyön haasteista myös tuossa syksyllä. Jutun kirjoittamisen jälkeen (ja jo ennen sitä) olen pyrkinyt omassa arjessani lisäämään liikettä työpäivään. Tässäkin asiassa pätee sama vanha viisaus – kun alkaa kiinnittää huomiota johonkin epäkohtaan elämässään tai tekee sen näkyväksi, siitä pyrkii tietoisesti, mutta myös tiedostamatta erilleen (vrt. istumispäiväkirja esimerkiksi ruokapäiväkirja).

Tähän istumiskeskusteluun ja suomalaisten liikkumattomuuteen lisää mielenkiintoista dataa tuo HeiaHeian teettämä kysely, jonka tulokset saimme ASA:n porukalle nähtäväksi. Kyselyyn vastasi noin parituhatta ihmistä. Tuloksista ilmenee, että naisista reilu 87 % tietää liialliseen istumiseen liittyvistä terveysriskeistä hyvin tai jonkin verran. Miehillä vastaava luku oli n. 77 % .  Naisten keskuudessa on myös yleisempää kiinnittää huomiota asiaan jaloittelu- ja liikuskelutaukoja pitämällä. Mielenkiintoista tuloksissa oli myös, että yli 50 -vuotiailla oli asiasta enemmän tietoa kuin alle 30 -vuotiailla. Kyselyn tuloksista ilmeni myös, että työpaikoilla ei ole (vielä) tehty asialle juurikaan mitään.

Tuoliton tammikuu on oiva tapa tehdä näkyväksi, kuinka monta tuntia päivässä viettääkään istuma-asennossa, mutta yksi kuukausi ei tietenkään riitä. Istumattomuus ja liikkeen lisääminen työpäivään vaatii jatkuvaa huomiota ja nimenomaan itsenäistä reagointia asiaan. Itse olen huomannut, että kun työt vievät mukanaan, välillä tulee istuttua pitkiä aikoja putkeen samassa asennossa. Tärkeää olisikin vaihdella asentoa, istuen tai seisten, sillä mikään asento ei ole pitkään hyväksi. Nykyään muistan jo melko hyvin pompata säännöllisin väliajoin hoitamaan osaa töistä seisoen ja kävellen.

Istumispäiväkirjan oheen kehottaisin kirjaamaan vertailun vuoksi myös liikuntatunnit, joiden kautta saa aika hyvän kuvan kokonaistilanteesta. Paljon pitää päivän aikana saada liikettä, että luvut olisivat edes jossain määrin tasapainossa. Onneksi aina tulee viikonloppu, jolloin vertailuluku on mahdollista kääntää toisinpäin.

Liikunnallista viikonloppua!

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

Yksi kommentti

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *