Hae
Juoksujalkaa

Katsaus menneeseen ja suunta tulevaisuuteen

Palautuminen Amsterdamista sujui hyvin. Itse asiassa paremmin ja nopeammin kuin koskaan aiemmin. Muutaman totaalilepopäivän jälkeen palailin treenien pariin, alkuun kevyille lenkeille ja kuntosalille. Nyt tuntuu, että juoksusta on jo sen verran kauan aikaa, että uudet suunnitelmat voi iskeä taas kehiin. 🙂

Juoksukausi oli siis tapahtumien osalta tältä vuodelta tässä. Vähän tyhjä olo ja ikävä juoksukavereita, mutta ilo siitä, että uusia projekteja on luvassa. Tämä vuosi tarjosi älyttömiä kokemuksia juoksun parissa ja ei voi kuin ihmetellä, miten rakas harrastus juoksusta on tullutkaan!

Tänä vuonna ovat enkat paukkuneet niin 10 km, puolimaratonilla kuin maratonillakin. 🙂 Mahtava nähdä kunnon kehittymistä! Ennätykset juoksutapahtumissa tietysti motivoivat, mutta olennaista on ollut huomata kehitys treeneissä ja läpi vuoden. Tänä vuonna oma juoksukunto on selkeästi kehittynyt.

Juoksu on siitä kinkkinen harrastus, että jokainen lenkki on aivan erilainen. Se siitä tekeekin niin koukuttavaa. Vanhoilla onnistumisilla ei voi uhota kovin kauaa vaan on suunnattava kohti uusia tavoitteita. Toisaalta onnistumisista pitää nauttia ja omalla harrastelutasollani en halua tehdä tästä liian vakavaa. Totta kai taustalla on aina ajatus kehittymisestä ja omien ennätysten parantamisesta, mutta ajatus täysin sen ehdoilla että homman pitää olla kivaa. 🙂

Ensi vuodelle on suunnitteilla alustavasti jo parikin reissua juoksun parissa. Näköjään näihin juoksumatkoihin on jäänyt pahasti koukkuun ja siitä tietää suhtautuvasti melko vakavasti lajiin, kun kaikki matkasuunnitelmat pyörivät tällä hetkellä lenkkareiden ympärillä. Toisaalta, voisi sitä pahempiakin koukutuksiakin olla. 😉 Onneksi matkoilla ehtii myös rentoutua juoksun ulkopuolella, joten ei tämänkään nyt tarvitse niin tiukkapipoista olla.

juoksu-ajatukset vuodelle 2015

Puolimaraton/ maraton Praha, toukokuu
Puolimaraton/ maraton Reykjavik, elokuu
Puolimaraton Vantaa, lokakuu

Varmaa ei vielä ole, juoksenko sekä Prahassa että Reykjavikissa kokonaisen maratonin – tai ylipäätään toteutuvatko reissut. Voihan olla myös, että luotan jälleen kotimaisiin vaihtoehtoihin. Helsinki City Runille olen osallistunut jo todella monena vuonna, joten olisi sääli jättää perinne väliin. Myös Helsinki City Marathon kiinnostaa tänä vuonna ensimmäistä kertaa uuden reittinsä vuoksi. Nämä kuitenkin osuvat päällekäin ulkomaisten vaihtoehtojen kanssa.

Uskon, että voin parantaa puolikkaan aikaani jonkin verran. Syksyn puolimaratonin olen pari vuotta halunnut juosta Vantaalla, joten joskohan se ensi vuonna onnistuisi. Tämän vuoden puolimaratonajan parannus tapahtui vähän vahingossa HCR:lla, joka oli valmisteleva pitkä lenkki Tukholman maratonia varten. Olisi kiva siis yrittää omaa ennätystä vähän enemmän tosissaan. Myös Midnight Run oli sen verran kiva kokemus tänä vuonna, että osallistuminen sinnekin voisi olla harkinnassa. Parasta kaikessa on kuitenkin se, että juoksuinto sen kuin kasvaa ja hyvät suoritukset lisäävät motivaatiota.

Nyt on kuitenkin aika ottaa juoksun suhteen hetki iisisti. Vaikka juoksu kulkee tietysti loppuvuodenkin mukana kuvioissa, varsinaiset treenit aloitan vasta ensi vuoden alussa. Siihen saakka voin taas keskittyä muihin lajeihin. Tänään illalla on suunnitelmissa spinningtunti Eerika Kiutun vetämänä Forever Herttoniemessä, jossa muuten vietetään synttäreiden vuoksi avoimia ovia.

Sinänsä vähän sääli suunnata sisätiloihin, kun ulkona on noin upea sää…

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

Kuvat: Markku Lempinen

Ennätysten tehtailua Damissa!

Nyt ei hehkutussanat riitä kuvaamaan reissua, aivan loistava viikonloppu takana! Yritäppä tässä nyt sitten kasata jonkunlainen analyysi juoksusta. Kuvat kertokoot osan puolestaan.

Ennätyshän siellä pamahti rikki ja melko selvästi. 😀 Tukholmassa toukokuun viimeisenä päivänä juostu ennätys 4.27 vaihtui Damissa aikaan 4.06. Parannusta tuli sitten 21 minuuttia. Hassua, että vielä sunnuntaina juoksun jälkeen, olisin aloittanut tekstin todennäköisesti otsikolla ”elämäni pisin viimeinen kymppi”, mutta nyt tiistaina ajatukset juoksun suhteen ovat pelkästään positiiviset.

IMG_8484

IMG_8470

IMG_8505

maraton

Kaikki meni oman juoksun suhteen melko lailla nappiin. Tankkaus, nesteytys, vauhdin jako ja pääkopan kasassa pysyminen. Ei hiertymiä, pahoja kipuja tai muitakaan häiritseviä tekijöitä. En edes itkeä tirauttanut kertaakaan! Edes maalissa. (Tästä on syytä kyllä ehkä huolestua, ettei homma mene liian rutiininomaiseksi). 😀

Kipeä käsi muistutti olemassaolostaan ensimmäisellä kympillä, mutta sen jälkeen heiluttelin käsiä, venyttelin ja ravisuttelin niitä tasaisin väliajoin. Kipu hellitti ja vaikka pelkäsin pahinta, juoksun paras hetki oli viimeisillä kilometreillä tajuta, että siinä se käsi heilui mukana maaliin saakka. Siinä olisi ollut parin onnenkyyneleen paikka.

IMG_8511

IMG_8493

Yllätyin matkan varrella moneen otteeseen katsoessani kelloa ja vauhtia. Tajusin, että nykyään se vauhti, joka on joskus ollut todella vaikea ylläpitää puolikin tuntia vauhtikestävyyslenkillä, alkaa olla tällä hetkellä oma perusvauhti. Aikatavoitteeni maratonille oli 4.20 (salainen tavoite 4.15), joten tavoitevauhti olisi saanut olla 6.03 min/km. Heti alkuun tajusin, että vauhti keikkui tasaisesti 5.30 molemmin puolin ja se tuntui hyvältä. Pari kertaa vauhti notkahti alaspäin, mutta sain sen pikaisesti nostettua jälleen oikealle tasolle.

Pahimmat notkahdukset johtuivat tylsyydestä. Pakko sanoa, että Amsterdamista ei missään nimessä tullut suosikkini. Ei maratonin reitin eikä järjestelyjen suhteen. Oikeastaan en edes suosittelisi sitä kenellekään. Reitti oli suoraan sanottuna paikoittain todella tylsä, ei todellakaan sellainen maisemareitti, mitä odotin. Onni onnettomuudessa, päätin juosta ensimmäistä kertaa maratonin musiikit korvilla. Se taisi olla pelastus täydeltä tylsistymiseltä. Tajusin myös, kuinka paljon musiikista saa voimaa ja hyviä ajatuksia! Reitin varrella oli kyllä kannustajia ja kannustusta, mutta odotin tunnelmalta paljon enemmän.

1656324_10204478794665307_2359642067000300901_n

1779345_10204478798585405_8880295521184975462_n

Taisimme koko porukka olla tästä melko yksimielisiä ja totta puhuen, muutenkaan Amsterdam ei näyttänyt parhaita puoliaan meille. Julkinen liikenne oli koko viikonlopun täysi vitsi ja myöhästyimmekin säännöllisesti jokaisesta sovitusta ajasta ja paikasta. 😀 Junat ja raitiovaunut eivät yksinkertaisesti kulkeneet tai olivat todella paljon myöhässä. Ylimääräistä sydämentykytystä aiheutti muun muassa se, että maratonille saapuminen jäi sen verran viime tippaan, että olin viimeinen joka pääsi alueelle, ennen portin sulkeutumista!!

Miinusta myös järjestelyistä. Reitti oli paikoittain niin ahdas, että se tukkeutui täysin. Tätä tapahtuu toki kaikissa massatapahtumissa, mutta esimerkiksi huoltopisteet olivat sen verran kapeita, että niissä oli todella vaikea päästä eteenpäin ilman pientä taklailua. Oli melko turhauttavaa väistellä poukkoilevia tankkaajia ja lähes joka pisteellä sain myös juomat jaloilleni.

IMG_8467

10698525_10204478812385750_247313448634904019_n

Juoksin koko matkan vähäisellä nesteytyksellä, pysähtymättä tankkauspisteille. Otin tietoisen riskin ja lähdin juoksemaan kahdella pienellä vesipullolla. Tämä taktiikka toimi. Olen aiemmilla maratoneilla juonut paljon enemmän ja mukana on ollut jos jonkinlaista geeliä ja energiaa. Olo on ollut sekä juoksun aikana että sen jälkeen pahoinvoiva. Nyt hörppäilin vesihuikan silloin tällöin omista pulloista. Tämä riitti, ainakin tällä kelillä. Muutenkin pienet pullot käsissä juokseminen auttoi itselläni siihen, että kädet eivät puutuneet.

Näin pienellä nesteytyksellä juoksemista en voi suositella kenellekään, mutta itsellä se toimi, ainakin tosiaan tällä kertaa. Maraton on kuitenkin monen asian summa. Viimeisillä kilometreillä omat vedet ja energiat loppuivat, mutta tiesin pääseväni maaliin ja hyvään aikaan, joten lopun vedin sisulla. Seuraavaa kertaa ajatellen, on mietittävä viimeisen kympin tankkaus tarkemmin. Se nimittäin tosiaan oli elämäni tähän mennessä pisin kymppi.

Maaliintulojärjestelyt ontuivat myös. Olisin toivonut tosiaan maalissa saman tien edes pientä vesihuikkaa, mutta enpä löytänyt mistään. Sain viipaleen appelsiinia. Yhden. Sen jälkeen kävelin hodarikioskille, ostin vesipullon ja kokista ja lähdin klenkkailemaan kohti metroa. Metrojono oli monta sataa metriä pitkä ja metroa ei luonnollisestikaan tullut. 😀

10737907_10152846646166340_1100005842_o

IMG_8510

maratonin jälkeen

Onneksi reissu ja meidän porukka oli kokonaisuudessaan niin loistava, että pikku järjestelyhäiriöt unohtuivat nopeasti. Sunnuntain maratonin jälkeinen 5 tunnin illallinen ja maratonjatkot prjctAmsterdam -porukalla laittoivat uudet suunnitelmat tulille ensi vuoden osalta. Tuskin maltan odottaa! Nyt on kuitenkin levon ja palautumisen aika.

10728777_10153293930003986_1396886096_n

Olo on onnellinen ja olen tyytyväinen omaan suoritukseen. Isoimmat kiitokset kuuluvat koko mukana olleen jengin lisäksi Joonakselle ja Tuukalle. Uudet juoksutavoitteet ovat jo mielessä kypsymässä, palaan niihin pian. 😉

Sekalaisista kuvista ja ihanasta seurasta vastasivat #maratonmuijat (Elina, Petra, Julia, Miia, Jenna ja Johanna). Kiitos myös pojille (Jarno, Jaakko, Lauri, Joonas L, Lasse, Erno, Ville, Matti ja Joonas H).

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa