Hae
Juoksujalkaa

Ennätysten tehtailua Damissa!

Nyt ei hehkutussanat riitä kuvaamaan reissua, aivan loistava viikonloppu takana! Yritäppä tässä nyt sitten kasata jonkunlainen analyysi juoksusta. Kuvat kertokoot osan puolestaan.

Ennätyshän siellä pamahti rikki ja melko selvästi. 😀 Tukholmassa toukokuun viimeisenä päivänä juostu ennätys 4.27 vaihtui Damissa aikaan 4.06. Parannusta tuli sitten 21 minuuttia. Hassua, että vielä sunnuntaina juoksun jälkeen, olisin aloittanut tekstin todennäköisesti otsikolla ”elämäni pisin viimeinen kymppi”, mutta nyt tiistaina ajatukset juoksun suhteen ovat pelkästään positiiviset.

IMG_8484

IMG_8470

IMG_8505

maraton

Kaikki meni oman juoksun suhteen melko lailla nappiin. Tankkaus, nesteytys, vauhdin jako ja pääkopan kasassa pysyminen. Ei hiertymiä, pahoja kipuja tai muitakaan häiritseviä tekijöitä. En edes itkeä tirauttanut kertaakaan! Edes maalissa. (Tästä on syytä kyllä ehkä huolestua, ettei homma mene liian rutiininomaiseksi). 😀

Kipeä käsi muistutti olemassaolostaan ensimmäisellä kympillä, mutta sen jälkeen heiluttelin käsiä, venyttelin ja ravisuttelin niitä tasaisin väliajoin. Kipu hellitti ja vaikka pelkäsin pahinta, juoksun paras hetki oli viimeisillä kilometreillä tajuta, että siinä se käsi heilui mukana maaliin saakka. Siinä olisi ollut parin onnenkyyneleen paikka.

IMG_8511

IMG_8493

Yllätyin matkan varrella moneen otteeseen katsoessani kelloa ja vauhtia. Tajusin, että nykyään se vauhti, joka on joskus ollut todella vaikea ylläpitää puolikin tuntia vauhtikestävyyslenkillä, alkaa olla tällä hetkellä oma perusvauhti. Aikatavoitteeni maratonille oli 4.20 (salainen tavoite 4.15), joten tavoitevauhti olisi saanut olla 6.03 min/km. Heti alkuun tajusin, että vauhti keikkui tasaisesti 5.30 molemmin puolin ja se tuntui hyvältä. Pari kertaa vauhti notkahti alaspäin, mutta sain sen pikaisesti nostettua jälleen oikealle tasolle.

Pahimmat notkahdukset johtuivat tylsyydestä. Pakko sanoa, että Amsterdamista ei missään nimessä tullut suosikkini. Ei maratonin reitin eikä järjestelyjen suhteen. Oikeastaan en edes suosittelisi sitä kenellekään. Reitti oli suoraan sanottuna paikoittain todella tylsä, ei todellakaan sellainen maisemareitti, mitä odotin. Onni onnettomuudessa, päätin juosta ensimmäistä kertaa maratonin musiikit korvilla. Se taisi olla pelastus täydeltä tylsistymiseltä. Tajusin myös, kuinka paljon musiikista saa voimaa ja hyviä ajatuksia! Reitin varrella oli kyllä kannustajia ja kannustusta, mutta odotin tunnelmalta paljon enemmän.

1656324_10204478794665307_2359642067000300901_n

1779345_10204478798585405_8880295521184975462_n

Taisimme koko porukka olla tästä melko yksimielisiä ja totta puhuen, muutenkaan Amsterdam ei näyttänyt parhaita puoliaan meille. Julkinen liikenne oli koko viikonlopun täysi vitsi ja myöhästyimmekin säännöllisesti jokaisesta sovitusta ajasta ja paikasta. 😀 Junat ja raitiovaunut eivät yksinkertaisesti kulkeneet tai olivat todella paljon myöhässä. Ylimääräistä sydämentykytystä aiheutti muun muassa se, että maratonille saapuminen jäi sen verran viime tippaan, että olin viimeinen joka pääsi alueelle, ennen portin sulkeutumista!!

Miinusta myös järjestelyistä. Reitti oli paikoittain niin ahdas, että se tukkeutui täysin. Tätä tapahtuu toki kaikissa massatapahtumissa, mutta esimerkiksi huoltopisteet olivat sen verran kapeita, että niissä oli todella vaikea päästä eteenpäin ilman pientä taklailua. Oli melko turhauttavaa väistellä poukkoilevia tankkaajia ja lähes joka pisteellä sain myös juomat jaloilleni.

IMG_8467

10698525_10204478812385750_247313448634904019_n

Juoksin koko matkan vähäisellä nesteytyksellä, pysähtymättä tankkauspisteille. Otin tietoisen riskin ja lähdin juoksemaan kahdella pienellä vesipullolla. Tämä taktiikka toimi. Olen aiemmilla maratoneilla juonut paljon enemmän ja mukana on ollut jos jonkinlaista geeliä ja energiaa. Olo on ollut sekä juoksun aikana että sen jälkeen pahoinvoiva. Nyt hörppäilin vesihuikan silloin tällöin omista pulloista. Tämä riitti, ainakin tällä kelillä. Muutenkin pienet pullot käsissä juokseminen auttoi itselläni siihen, että kädet eivät puutuneet.

Näin pienellä nesteytyksellä juoksemista en voi suositella kenellekään, mutta itsellä se toimi, ainakin tosiaan tällä kertaa. Maraton on kuitenkin monen asian summa. Viimeisillä kilometreillä omat vedet ja energiat loppuivat, mutta tiesin pääseväni maaliin ja hyvään aikaan, joten lopun vedin sisulla. Seuraavaa kertaa ajatellen, on mietittävä viimeisen kympin tankkaus tarkemmin. Se nimittäin tosiaan oli elämäni tähän mennessä pisin kymppi.

Maaliintulojärjestelyt ontuivat myös. Olisin toivonut tosiaan maalissa saman tien edes pientä vesihuikkaa, mutta enpä löytänyt mistään. Sain viipaleen appelsiinia. Yhden. Sen jälkeen kävelin hodarikioskille, ostin vesipullon ja kokista ja lähdin klenkkailemaan kohti metroa. Metrojono oli monta sataa metriä pitkä ja metroa ei luonnollisestikaan tullut. 😀

10737907_10152846646166340_1100005842_o

IMG_8510

maratonin jälkeen

Onneksi reissu ja meidän porukka oli kokonaisuudessaan niin loistava, että pikku järjestelyhäiriöt unohtuivat nopeasti. Sunnuntain maratonin jälkeinen 5 tunnin illallinen ja maratonjatkot prjctAmsterdam -porukalla laittoivat uudet suunnitelmat tulille ensi vuoden osalta. Tuskin maltan odottaa! Nyt on kuitenkin levon ja palautumisen aika.

10728777_10153293930003986_1396886096_n

Olo on onnellinen ja olen tyytyväinen omaan suoritukseen. Isoimmat kiitokset kuuluvat koko mukana olleen jengin lisäksi Joonakselle ja Tuukalle. Uudet juoksutavoitteet ovat jo mielessä kypsymässä, palaan niihin pian. 😉

Sekalaisista kuvista ja ihanasta seurasta vastasivat #maratonmuijat (Elina, Petra, Julia, Miia, Jenna ja Johanna). Kiitos myös pojille (Jarno, Jaakko, Lauri, Joonas L, Lasse, Erno, Ville, Matti ja Joonas H).

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

13 kommenttia

  1. Karoliina kirjoitti:

    Hei jee, tosi kiva raportti, tätä ehdinkin jo odotella!! 🙂 Ihan mieletön toi sun aikaparannus, huhhuh! Melkoinen #maratonmuija tosiaan 😀 Mielenkiintoista kuulla, ettei Dami pelittänytkään niin hyvin, kuin olen ymmärtänyt, mutta huippua, että enkka tuli ja oli muuten hauska reissu! 🙂 Tää oli sellanen raportti, että tuli taas juoksuinnostusta lisää itsellekin (jos sitä lisää voi tulla ;))! Ihanaa Laura jee, on niin mahtava lukea onnistumisista ja onnea vielä kerran!!!! <3

    • Laura kirjoitti:

      Kiitos!! 🙂 On kyllä, voi olla että seuraavalla kerralla ei enää pysty noin koviin parannuksiin 😀 Mulle tuli kans vähän yllätyksenä tuo toimimattomuus ja reittikin, odotukset oli korkeammalla. Haha, luulenpa että sulla juoksuinnostusta riittää omastakin takaa, mutta kiva jos en onnistunut sitä ainakaan vähentämään! 😀 Kiitos vielä Karoliina, oot ihana tyyppi, harva osaa iloita toisen iloista 🙂

  2. Jenni kirjoitti:

    Moikka Laura ja onnittelut ennätyksestä! Tämä sinun postauksesi antoi itselle toivoa oman juoksukunnon kehityksen suhteen. Elämäni eka maraton on vasta keväällä edessä.ja välillä iskee epätoivo kehittymisen suhteen. Siksi olikin mahtava lukea, että nykyinen perusvauhtisi on joskus ollut vk-vauhti ja vielä vaikeasti ylläpidettävä. Olisiko tosi mahtavaa, jos voisit kirjoitella omasta juoksuhistoriastasi ja kehittymisestä. Antaisi varmasti monelle juoksunnälkäiselle vähän toivoa ;).

    • Laura kirjoitti:

      Kiitos paljon Jenni! 🙂 Juoksun yksi parhaimmista puolista on, kun näkee oman kunnon kehityksen. Se jos mikä motivoi 🙂 Ja kiitos hyvästä ideasta, voisin tosiaan kirjoittaa tuollaisen juoksuhistoriapostin!

      Mukavia lenkkejä ja treenejä sinulle kohti maratonia!

  3. Saana kirjoitti:

    Onnittelut vielä enkasta tätäkin kautta 🙂 Olikohan maalissa juomat sitten loppuneet? Minä sain oman energiajuomapullon, banaani, vettä, geeliä ja appelsiinia. Olin kyllä lukenut jo etukäteen, että maalin eväät ovat köyhät, joten repusta löytyi sapuskaa tarpeeksi. Me ehdittiin myös koneeseen, metroasemalla ei vielä silloin ollut ruuhkaa se tuli itseasiassa 2 minuutin odotuksen jälkeen.

    Mulla oli tankkauksen puolesta ihan erilainen maraton kuin sinulla. Mulla kanssa ollut ongelmia imeytymisen kanssa aikaisemmin, mutta nyt ei ollut vatsan kanssa ongelmia. Vedin joka pisteeltä ihan viimeistä lukuunottamatta sekä vettä, että urkkajuomaa ja lisäks oli 3 omaa geeliä mukana ja vielä yhden mini nutellan. Musta se keli oli niin kostea, että nestettä todella tarvittiin! Upeaa, että sun juoksu onnistu muutaman desin vesimäärällä noin upeesti loppuun asti!

    Mua nauratti matkan varralle, kun me puhuttiin ennen juoksua, että sit kun selviää 30km asti, niin sitten kyllä jaksaa maaliin. Enpä olis voinut vääremmässä olla, ihan sairaan raskaat oli ne vikat 12km, huh huh!! Meinas usko loppua moneen otteeseen ja jalkoja särki ihan valtavasti, onneks vauhti ei hiipunut kun 5.20 vaudista 5.30 menoon. Mahtavaa, jos sulla ei oo ollut kipuja jaloissa! Mää tarviin selkeesti enemmän kunnon pitkiksiä ennen seuraavaa maratonia.

    Tuliko muuten sulla paljon ylimääräistä matkaa taitettua? Mulla tuli 400-500m johtuen varmaan just siitä, että joutu ohitteleen niin paljon koko ajan, vauhti hidastui ahtaissa paikoissa liikaa ja juomapisteillä oli niin kauhee härdelli.

    Nyt nautitaan tästä, ihanaa kun saa vaan olla ainakin ens viikkoon asti 🙂

    • Laura kirjoitti:

      Kiitos Saana! 🙂 Mietin tuossa juuri juttua kirjoittaessa, että olisi varmaan pitänyt perehtyä vähän tarkemmin reittiin ja muihin järjestelyihin enemmän etukäteen 😀 Jotenkin vaan oletuksena, että homma toimii tuollaisessa isossa tapahtumassa vähän paremmin.

      Tankkaus ja nesteytysjutut on kyllä niin yksilöllisiä! Mä halusin testata vähän riskilläkin tuollaista tapaa, kun en yleensä omilla pitkillä harjoituslenkeilläkään mitään juo tai pahemmin tankkaile. Tällä kertaa onnistui, mutta ens kerta voi olla jo ihan toinen. Sen tässä harrastuksessa on oppinut, että jokainen kerta on erilainen 🙂

      😀 mä muistin kans 30 km kohdassa sun sanat ja vaikka pahalta tuntui, viimeinen reilu kymppi oli tosiaan tuskaa ja vauhdit tippuivat, niin hoin itselleni että ”enää 12 kilsaa, ihan normilenkki”. 😀

      42,58 oli mun kokonaissaldo. Aika paljon piti hyppiä sivuille ja ohitella, mutta loppuvaiheessa menin kyllä vähän röyhkeesti läpikin vaan, kun se näytti olevan tuolla tapana 😀

      Kivoja lepo- ja palautumispäiviä sinne!

  4. Juoksuttaa kirjoitti:

    Onnittelut! Hurjan kova parannus aikaan 🙂

  5. Jaimsey kirjoitti:

    Jee,oli se kyllä hieno reissu! Mulla oli kans aika lailla hankaluuksia kirjoittaa tästä selkeää kokonaisuutta,mutta ehkä siitä jonkinlainen kuitenkin tuli! Nyt vain lepoa ja seuraavaa suunnittelemaan..eikös? 🙂

    • Laura kirjoitti:

      Niin oli! 🙂 Kiitos seurasta ja onnea sulle sisukkaasta maratonsuorituksesta! Ehdottomasti seuraavaa reissua plakkariin 😀

  6. www.lautadiaries.com kirjoitti:

    Niin lähelä maagista 4 tunnin rajaa! Ite juoksin kanssa aikoinaan kylmiltään yhden maratonin ja sekin jäi harmittavasti 4:10 aikaan. Mutta sullahan toi menee ens kerralla rikki.
    Tsiikaas muuten meiän hieman erilaista urheilublogia! 🙂

    • Laura kirjoitti:

      Kova suoritus kylmiltään, itellähän toi oli 5. maraton. Mut joo, ens kerralla haamuraja rikki! 😉

      Hauskanoloinen blogi teillä, täytyy ottaa seurantaan 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *