Hae
Juoksujalkaa

Juoksutarinani

Eräs lukija pyysi kertomaan tarinani juoksusta. Olen sitä joskus vanhassa blogissani avannutkin, mutta idea on mielestäni kiva, joten kiitos siitä. 🙂 Miten siis juoksusta tuli harrastukseni – ja no joo, vähän enemmänkin.

Aloitin juoksuharrastuksen suoraan sanottuna vähän pitkin hampain joskus vuonna 2009. Alku oli aika hirveää, koska lenkeillä pisti ja puuskutti. Muutenkin koko homma tuntui melko puuduttavalta ja yksinäiseltä hommalta vanhalle joukkueurheilijalle. Olen aina harrastanut monipuolisesti eri lajeja, mutta juoksu on ollut itselleni se epämieluisin. Ajatus pitkistä lenkeistä tuntui todella kaukaiselta ja varsinkin se, että minusta tulisi kestävyysurheilija eli ”pitkän matkan nylkky” (kuten urheilulukiossa heitä nimitettiin)! 😀

IMG_2372

juoksun aloitus

Aloitin kuitenkin juoksuharrastuksen, sillä usein se oli kiireisen arjen vastapainoksi helpoin ja nopein tapa päästä liikkumaan. Kotiovelta kotiovelle ilman kummempia aikatauluja. Lyhyet intervallilenkit olivat suosikkejani. Niinhän siinä kävi, että juoksu alkoi maittaa, kun maltoin jättää verenmaku suussa lenkit pois ja juosta alkuun riittävän hi-taas-ti. Kummasti kerta kerran jälkeen lenkkarit oli mukavampi kaivaa esiin ja lenkit pitenivät kunnon kohotessa.

Aika nopeasti oli myös selvää, että tarvitsin jotain konkreettisia tavoitteita juoksun suhteen. Olen ollut alusta saakka juoksun suhteen siinä mielessä tavoitteellinen, että joku ”kisa” on oltava jatkuvasti edessä, että lenkeillä tulee käytyä ja omaa kehittymistä voi seurata. Alkuun tavoite oli kympin juokseminen, sen jälkeen puolimaraton ja lopulta maraton. Ajatuksena kuitenkin se, että vauhdeilla ei ole juurikaan merkitystä, lähinnä ajatuksena oli päästä ehjänä maaliin, tietysti aina hieman edellistä omaa aikaa nopeammin. Edelleen juoksu oli kuitenkin vain sivussa kulkeva lisä muiden urheiluharrastusten rinnalla. Lenkit olivat pääosin tasavauhtisia ja melko samanlaisia, lenkkeilin silloin kun huvitti.

IMG_2354

maratonit

Puolimaratoneja tuli juostua vuonna 2009-2011. Ajat pyörivät yli kahden tunnin. Paras aika taisi olla vuonna 2011 Pääkaupunkijuoksussa 2.04. En harjoitellut juoksun suhteen vieläkään kovin tavoitteellisesti, viihdyin enemmän ryhmäliikuntatunneilla ja salilla.

Ensimmäisen maratonin juoksin Sastamalassa vuonna 2011. Taivaltamiseen kului aikaa reilusti yli 5h, mutta maalissa olo oli onnellinen. Olin selvinnyt maaliin ja elossa, ilman mitään kipuja. Olimme lenkkikaverin kanssa ottaneet juoksun muutenkin ilman sen kummempia hoppuiluja, matkalla toisiamme tsemppaillen ja jutustellen, todellakin ilman minkäänlaisia paineita ajan tai vauhtien tuijottelusta. 😉

Helsinki City Marathonin juoksin vuonna 2012 Euro peliin elämälle -joukkueessa. Se on jäänyt kaikkien aikojen pahimmaksi maratonkokemuksekseni – ainakin tähän mennessä. 😉 Aikaa kului edelleen yli 5 h ja jopa maaliintulo oli itsellenikin yllätys. Sää oli todella kuuma ja juoksu tuntui kauhealta jo ensimmäisen 10 kilometrin kohdassa. Hyväntekeväisyysjuoksun takia en vaan halunnut keskeyttää sitä missään nimessä. Niihin aikoihin juoksu noin muuten maistui jo paremmin, mutta edelleen taistelin ajatusta vastaan kestävyysurheilijaksi muuttumisesta.

IMG_2356

Tukholman maraton vuonna 2013 muutti suhtautumistani juoksuun. Treenit olivat muuttuneet tavoitteellisimmiksi ja ennätykseni parani kertaheitolla yli puoli tuntia, ollen silloin 4.36. Motivaatio kasvoi ja treenit selkiytyivät. Tänä vuonna Tukholman maratonin juoksin aikaan 4.27 ja tuntui siltä, että jotain muutosta on tapahtunut – niin juoksukunnossa kuin pääkopassa. Vaikka Tukholmassa ei kaikki mennytkään ihan nappiin, aika parani ja isoimman muutoksen olin huomannut vuoden aikana treeneissä ja normilenkeillä.

Viimeisin parannus maratonilta on muutama viikko sitten, jolloin juoksin 5. maratonin Amsterdamissa aikaan 4.06. Olin aivan innoissani ajasta. Tuntuu siltä, että juoksuvauhdeissa on tapahtunut jotain konkreettista ja sen huomaa itse asiassa joka lenkillä. Tosiaan, aiemmista melkeinpä vk-vauhdeista on tullut pk-vauhteja ja uskon olevani vielä kelpokehittyväinen kestävyysjuoksija, omia aikojani parantamaan. Etenkin puolimaratonilla siintää seuraava tavoitteeni.

juoksun ehdoilla

Vaikka omalla kohdallani muutos onkin ollut melko hidas, se on ollut eniten taistelua ylipäätään juoksua vastaan. Tajuan sen nyt vasta jälkikäteen. Olen aina halunnut pitää juoksun sivuharrastuksena ja puuhailla kaikkea muuta liikunnan parissa. Aiemmat salitreenit eivät välttämättä todellakaan tukeneet juoksua, päinvastoin, jumittavilla lihaksilla oli vaikea saada juoksua rullaamaan ja nopeuksia kasvamaan. Vasta nyt voin ääneen sanoa, että siitä on tainnut tulla pääharrastus ja muut lajit kulkevat sen ehdoilla. Nykyään jopa salitreenit teen juoksua silmällä pitäen. 😉

Motivaatiota lisää tietysti oman kunnon ja aikojen parantuminen, mutta juoksusta on tullut kuin vaivihkaa elämäntapa. Tietoa on karttunut älytön määrä niin tekniikan, treenien kuin varusteidenkin suhteen. Tällä hetkellä myös suurin osa omista Personal Trainer asiakkaistani ovat juoksuvalmennuksessa tai haluavat ainakin jossain määrin juoksua tai juoksun tekniikkaa mukaan valmennukseen. Parasta ja palkitsevinta on nähdä heidän hienoja saavutuksia ja itsensä ylityksiä kunnon kehittymisessä nollasta puolimaratonkuntoon tai upeista ajoista maratoneilla. Bloginkaan sisällön ei alun perin ollut tarkoitus (nimestä huolimatta!) pyöriä pelkästään juoksun parissa, mutta kuinkas kävikään…

IMG_2361

Huh, pitkä juoksutarina periaatteessa siitä, kuinka kestävyysurheilun välttelijästä on leivottu maratoonari. 😀 Edelleen saan itseni kiinni selittelemästä vieraammille henkilöille, että en todellakaan ole kestävyysjuoksija vaan liikun monipuolisesti. Kuitenkin, kun katselee esimerkiksi Movescountin liikuntamääriä ja -lajeja, tajuan olevani juoksija henkeen ja vereen. Eipä sieltä taida löytyä viikkoakaan ilman juoksulenkkiä. Näin sitä on helppo huijata itseään.

Ensi vuonna jälleen uudet juoksukuviot, -tavoitteet ja -reissut, en malta odottaa! Tällä hetkellä ajatuksena on kuitenkin loppuvuoteen saakka mahduttaa mukaan muitakin lajeja, katsotaan miten onnistun. 😉

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

8 kommenttia

  1. Vilma kirjoitti:

    Ihana postaus, antaa toivoo että kehitystä on edessä vaikkei aina siltä tunnukaan. Itse olen juossut vasta puolivuotta ja takana on vasta yksi kymppi ja yksi puolimaraton, mutta sun blogis on kyllä ollut suuri innoittaja! Itse harrastin nuorena erittäin aktiivisesti mutta viime vuodet vietin sohvaperunana, joten inspiraatiota tässä projektissa on todella tarvittu! Nyt tavoitteena olisi maraton, mutta saas nähdä miten käy…

    Olis kiva jos voisit tehdä postauksen salitreenistä joka tukisi juoksutreeniä? Tai jtn pääperiaatteita siltä taholta, itselle tuo saliharjoittelu on aika vierasta puuhaa ja opit on jostain yläasteaikojen liikkatunneilta 😀

    • Laura kirjoitti:

      Kiitos paljon, tosi kiva kuulla! Kyllä se maratonkunto sieltä löytyy, usko pois 🙂 Ja voin kertoa, että vaikka maraton on pitkä matka ja kilometrien varrelle mahtuu monenlaista tunnetta, maalissa kaikki se sinnikkyys palkitaan. Kiitos myös juttuvinkistä, teen sen ehdottomasti jossain vaiheessa.

      Valtavasti tsemppiä syksyn treeneihin ja lenkkeihin!

  2. Hanna kirjoitti:

    Kiitos! Tämä oli tosi hyvää luettavaa. Juoksin itse ekan maran kesällä ja aikaa vierähti pari minsaa yli viisi tuntia. Puolimaralla ei ole vielä kaksituntinen alittunut. Eilen aloitin treenaamisen maratonkoulussa, joka vaikutti tosi ammattitaitoiselta. Mun tavoitteena on parantaa kaikkia aikoja, mielellään paljon, ja sinä sait minut juuri uskomaan, että se mahdollista.

    • Laura kirjoitti:

      Kiitos paljon 🙂 Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta, ihan varmasti saat aikoja parannettua. Sinnikäs työ palkitaan 🙂

      Kepeitä syyslenkkejä!

  3. Karoliina kirjoitti:

    Heippa! 🙂 Tää oli tosi kiva ja mielenkiintoinen postaus! Oot kyllä kehittynyt tosi paljon juoksijana vuosien varrella, ja varmasti on kertynyt mielettömästi hyvää tekniikkaoppia ym. matkan varrelta! Me ollaan aloitettu juokseminen ”kunnolla” samana vuonna, mä juoksin myös ekassa juoksutapahtumassa vuonna 2009, Naisten Kympillä, ja siitä se kipinä sitten syttyi eikä ole sen jälkeen sammunut! 😉 Mulla on ihan sama juttu, että tarvitsen tavoitteita, jotta juoksuinto pysyy yllä. En kuitenkaan halua, että juoksusta tulee pakkopullaa, joten koitan pitää balanssin juoksun ja muiden aktiviteettien (ja tietysti levon) suhteen mahdollisimman hyvänä. Siinä olen mielestäni onnistunut hyvin varsinkin viimeisen vuoden aikana. ”Kelpokehittyväinen kestävyysjuoksija” on muuten hauska termi! 😉 Toivoisin ja uskoisin myös itse olevani sellainen..vielä ei ole kaikkea annettu, mitä annettavissa on! Kohti uusia (juoksu)haasteita siis, mutta täällä myös loppuvuosi vähän monipuolisemmin treenaillen. Kivaa loppuviikkoa Laura! 🙂

    • Laura kirjoitti:

      Kiitos ihanasta kommentista Karoliina 🙂 Taidetaan olla molemmat sellaisia kelpokehittyväisiä kestävyysjuoksijoita 😀 Mukavaa viikon jatkoa sinne myös, se on viikonloppu ihan pian!

  4. Anna kirjoitti:

    Hei, kiitos tarinastasi! Oli mukava lukea tarinasi, hienoaa kehitystä on tapahtunut.
    Minä olen vasta aloitteleva juoksija ja säännöllistä juoksua takana reilut puoli vuotta. Nyt syksyllä otin saliharjoittelun juoksun tueksi. Alkutaipaleella ollaan ja tavoitellaan uusia kokemuksia juoksun parissa. Tämä tarina antoi minulle uskoa siitä, että kehittyminen mahdollista. Juoksuvauhdit on melko hitaita, juoksen pk-lenkit noin 7-7:30min/km vauhtia.
    Ensi kesänä tavoitteena juosta ensimmäinen maraton. Luultavasti myös ottaa osaa johonkin poluilla juostavaan puolimaratoniin.

    Onneksi tämä kestävyysjuoksu on laji jossa ikä ei ihan heti tule vastaan, vaan monesti iän myötä suoritukset vain paranee kun kokemusta karttuu ja varmasti myös henkinen puoli kehittyy. Juoksu on kyllä huippu laji, olen niin onnellinen että olen tajunnut tämän lajin ihanuuden. 😀

    • Laura kirjoitti:

      Kiitos kommentista Anna! Voin omasta kokemuksestani sanoa, että kehittyminen on mahdollista 🙂 Se vaatii pitkäjänteistä harjoittelua ja pk-lenkkien lisäksi muutamia vähän vauhdikkaampia harjoituksia. Niitä ei saa olla liikaa, mutta toisaalta itse huomasin alkuun juoksevani aina samaa vauhtia, joka ei pidemmän päälle kehitä nopeutta.

      Siitä olen itsekin iloinen, että vielä vanhoilla päivillä voi löytää harrastuksen, joka haastaa riittävästi, mutta jossa on myös mahdollista kehittyä 🙂

      Paljon tsemppiä sinulle treeneihin ja ensi kesän maratonille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *