Nyt se on juostu – Prahan marathon!
…ja on pienen kisaraportin aika. 🙂
Lomareissu alkoi jo torstai-aamuna, joten jo ennen sunnuntain maratonia ehdittiin tehdä monenlaista. Käveltyä tuli ainakin maratonin verran, vähän shoppailtua ja syötyä hyvin. Perjantaina lisäksi matkustimme Ostravaan ja takaisin (junalla 3,5h suunta) katsomaan Suomi-USA -peli.
Lauantaina Expossa taas lisää kävelyä. Jalat kiittivät ultra boosteista.
Sunnuntai-aamun sarastaessa, olin kyllä hyvin päässyt lomamoodiin, mutta starttiviivalla jalat painoivat tonnin kappale. Kisa-aamun sää oli kuitenkin mitä mainioin! Startti oli klo 9, joten lämpötila oli n. +15 luokkaa. Juoksun edetessä sää hieman lämpeni ja aurinko paistoi.
prahan maraton
Kisa itsessään oli ihan perusjuoksu. Ei mitään kovin huonoa, mutta ei hyvääkään. Ensimmäiset 25 kilometriä sujuivat ihan mallikkaasti, mutta sen jälkeen jaloista loppui täysin voimat. Jälkikäteen dataa tutkiskellessa, vauhti oli ollut alusta loppuun tasaisen tapaavaa.
Reitti oli periaatteessa suht tasainen, vaikkakin matkalle mahtui pitkänsitkeitä nousuja enemmän kuin mitä olin odottanut. Myöskään reitillä olleet mukulakivet eivät ansaitse juurikaan ylistyssanoja – lähinnä kirosanoja. Alusta oli todella epävakaa ja etenkin loppureitti meni huterilla jaloilla horjahdellessa. Eipä ole moneen vuoteen ollut myöskään näin kipeät lihakset juoksun jälkeen, mikä suurilta osin johtunee juuri tästä epävakaisuudesta.
Viime hetkellä kiskaisin jalkaani jo sisäänajetut, viime vuotiset adios boostit, uusien sijaan. Ja hyvä niin, jalat olivat kovilla ja niin monta kilometriä kuin olen kengillä juossut ilman yhtäkään rakkoa tai hiertymää, nyt saatiin sellaisetkin jalkoihin. Oikea pikkuvarvas on tällä hetkellä vähän pelistä pois. Syytän jälleen alustaa, sillä jalat elivät ihan omaa elämäänsä.
En siltikään halua missään nimessä moittia tapahtumaa. Praha on hieno kaupunki ja sekä maisemat että järjestelyt olivat toimivat. Aikakin oli pitkälle sunnuntailenkille ihan kelpo. Kello pysähtyi aikaan 4.15, mikä on toiseksi paras aikani. Olin oikein tyytyväinen maaliin tullessa ja perinteitä kunnioittaen itkukin tuli – tällä kertaa ilosta. 😀 Hah, ei ole koskaan maratonin juokseminen minulle helppoa, kaiken sai laittaa jälleen peliin.
Palautuminen on periaatteessa sujunut hyvin, mutta verrattuna kahteen edelliseen maratoniin, se on sujunut huomattavasti hitaammin.
Viime vuoden kesäkuun Tukholman jälkeen intoilin hyvästä ajasta ja “helposta juoksusta” (aika 4.36). Sen jälkeen into vaan kasvoi lokakuun Amsterdamin jälkeen (aika 4.06, oma ennätys). Näihin kahteen viime kertaiseen verrattuna Praha oli heittämällä tuskaisempi sekä juoksun että palautumisen osalta.
Yhteenvetona totean, että harrastelijajuoksijalle kolme maratonia vuoden sisään on liikaa ja että mukulakivet eivät sovi maratonille.
Tiesin jo lähtiessä, että tämä reissu otetaan loman kannalta ja mikäs sen mukavampaa kuin sisällyttää siihen yksi pitkä lenkki. Praha ja lähiseudut ovat huomattavasti tutumpia kuin edellisen Prahan reissun jälkeen.
Olen myös sanonut, että tavoitteeni on päästä 4h aikaan tai hieman alle ja sen jälkeen voin keskittyä lyhyempiin matkoihin. Tavallaan onni, että se ei vielä toteutunut – saa jatkaa lenkkejä. 😉
Tulevista juoksuistani kirjoittelen vähän myöhemmin, kun olen pureskellut ensin tämän loppuun.
xx Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa