Juoksujalkaa – astetta syvempi synttärikirjoitus
Päivitin blogini sivupalkissa olevaa tekstiä, joka on aina hyvä paikka miettiä, mikä on se lyhyt ja ytimekäs esittely, josta lukija saa kuvan, mistä blogissa on kyse ja millainen henkilö on ruudun toisella puolella.
Tänään se kirvoitti myös pari muuta ajatusta, jotka ovat jollain tavalla pyörineet mielessä varmasti kaikki 4 vuotta, jotka olen Juoksujalkaa –blogia kirjoittanut (aika tarkalleen muuten lähiviikkoina!). En ole halunnut niihin aiemmin ottaa kantaa, sillä blogini on alusta asti ollut kanava, jossa jaan positiivisia kokemuksia liikuntaan liittyen. Se paikka, joka motivoi itseä liikkumaan, mutta ehkä samalla muutamaa lukijaakin.
juoksujalkaa
Perustin blogini noin neljä vuotta sitten lenkkeilystä innostuneena, aloittelevana “maratoonarina” ja Personal Trainerina. Nimeä mietittiin pitkään ja hartaasti, joka viittaa sanonnan mukaisesti paljon muuhunkin kuin juoksuun. Se oli treenipäiväkirja, joka sisälsi omia treenivinkkejä juoksuun ja muihin treeneihin, mutta myös vinkkejä varusteisiin, kauneuteen ja hyvinvointiin liittyen. Se on aina ollut uusia lajikokeiluja ja ideoita esim. treeniruokiin.
Juoksujalkaa -blogissa paiskaavat kättä liikunta, treenit, ruokavalio, kauneus ja kokonaisvaltainen hyvinvointi – unohtamatta tietenkään varusteita ja sporttityyliä!
Työskentelen päivisin aikuiskoulutuksen parissa ja vapaa-ajalla teen jonkun verran yksilö-, ryhmä-, ja yritysvalmennuksia. Harrastan monipuolisesti liikuntaa; juoksua, hiihtoa, ryhmäliikuntatunteja, kuntosalia ja spinningiä.
Tätähän Juoksujalkaa on. Blogi ja valmennukset kulkevat harrastuksena mukana päivätyön ja omien treenien ohella. Se ei tarkoita, ettenkö suhtautuisi niihin vakavasti vaan nimenomaan – pyrin ottamaan ainoastaan sellaiset projektit ja haasteet vastaan, joissa tunnen olevani avuksi ja lisäarvoksi.
Valmentajana olen tiukka ja vaativa, mutta pyrin kuuntelemaan asiakasta. Esittämään runsaasti vaihtoehtoja, jos jokin ei juuri hänellä/heillä toimi. Valmennus on minulle nimenomaan kannustamista ja saan järjettömän hyvän olon, kun onnistumisia, itsensä ylittämistä, jonkinlaista muutosta tai havahtumista tapahtuu.
omat treenit
Omat treenini ovat minulle tärkeitä ja löydän aina aikaa liikkumiseen. Sen ei tarvitse tarkoittaa hampaat irvessä puristettuja suorituksia – ei todellakaan – hyvin harvoin se näin itse asiassa on. Treenit vedetään tietysti aina täysillä ja asenteella, hiki ja ärräpäät lentäen, mutta silti pilke silmäkulmassa jokaisesti punnerruksesta nauttien. Edustan sellaista vanhan koulukunnan liikkujaa, että meikataan sitten treenien jälkeen.
Liikunta on aina ollut iso osa elämääni, vaikka kaikki muut osa-alueet olisivat ympärillä järkkyneet ja muuttuneet, liikunta on aina pysynyt.
Itseäni haastaen ja omia aikoja parantaen, mutta rennolla otteella. Viittaan tässä erityisesti juostuihin maratoneihin ja puolimaratoneihin, jotka nähdään usein aikoihin perustuvina suorituksina. Vielä kun edustamani sivusto suhtautuu melkolailla hifistellen ja intohimoisesti näihin lajeihin.
hyvinvointia suorittamatta
Olen aina toki halunnut kehittyä ja parantaa omaa aikaani; asettanut jonkun uuden tavoitteen, mihin juoksussa tähtään. Mutta tehnyt sen tietysti vain itseni takia. Yhä enemmän ajatusmaailmani on alkanut karsastaa suorittamista ja etenkin vertailua toisten suorituksiin. Ihmisillä on myös kova tarve tulla näistä omista ajoista minulle kertomaan.
Ajat ovat toki matkan varrella itselläkin parantuneet – mutta mitä sitten? Nautinko siinä matkalla, niissä treeneissä, joita mahtuu esimerkiksi yhtä maratonia kohden aika monta? Oivalsinko jotain uutta treeneihin liittyen? Muistinko kuunnella itseäni ja kehoni viestejä näitä aikoja metsästäessä?
Nämä ajatukset ovat pyörineet mielessä myös siitä asti, kun olen kuullut matkan varrella kaiken maailman puolituttujen kyselleen: mikä juoksija se luulee olevansa? Eihän sen ajat ole edes hyviä.
Niinpä niin, näistä vihapuheista onkin puhuttu ihan riittävästi jo muutenkin, en suo niille tämän enempää ajatuksia. Myönnän kyllä, että ne ovat jääneet takaraivoon vaivaamaan ja mietin lähinnä, miten voisin näitä ihmisiä omia juoksuaikojani parantamalla auttaa? Toivon tällaisille henkilöille paljon iloa omiin elämiin ja hampaat irvessä rutistuksia omille lenkeille.
Toivon, että blogistani välittyy oma ideologiani siitä, että elämästä on tarkoitus nauttia ja pyrkiä rakentamaan omasta elämästä juuri sellainen, joka tuo itselle parhaimman hyvinvoinnin. Se on ainoa, johon voi itse vaikuttaa.
Siinä sivussa, antaa muiden räksyttää.
🙂 Iloa, positiivisuutta, kannustusta ja toisen huomioonottavaa viikon jatkoa.
xx Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa
Syysheippa!
Syksy on näköjään tullut vähän varkain ja yllätti jälleen tuttuun tapaansa. On se kumma, että samaan aikaan tuntuu, että kesäjutut ja -tunnelma on vielä ihan tuossa nurkan takana ja toisaalta tuntuu, että niistä on kulunut jo ikuisuus aikaa. Myös jokavuotinen kiire töissä yllättää aina ja siksipä kaikki muu tuntuukin hautautuneen töiden alle tässä viime viikkojen aikana.
Liikkumiselle olen pyrkinyt löytämään aikaa kiireisimpinäkin aikoina, se on hyväksi todettu malli jaksamisen kannalta. Se taas ei ole, että treenaa esimerkiksi maratonille samaan aikaan. Siitäkin on kokemusta. Tästä syystä on ollut ihanaa liikkua vapaasti siinä lajissa, missä kulloinkin on huvittanut tai sopiva aikaikkuna löytynyt. Välillä se on tarkoittanut vain 30 minuutin pikatreeniä kotona, välillä suunnitelmallisempaa treeniä juosten – tai nyt pitkästä aikaa myös salilla.
Lauantaina koitti nimittäin paluu salille Herttoniemeen ja tein hurjan hyvän treenin ystäväni kanssa. Oli ihan mahtavaa pitkästä aikaa ja sovimme heti seuraavat yhteistreenit tälle viikolle. Juoksu sen sijaan kulkee mukana sen mitä ehtii ja olemme muun muassa ottaneet lenkkikaverini kanssa perinteiset maanantailenkit jälleen mukaan kuvioon. Ihan paras tapa vaihtaa kuulumiset ja saada samalla raitista ilmaa.
vantaan puolimaraton
Sain viimein ilmoittauduttua myös 10.10. Vantaalla juostavalle puolimaratonille. Tavoite siellä on siis todella parantaa puolikkaan ennätystäni mooooonen vuoden takaa ja juosta vihdoin alle kahden tunnin aika. 🙂
Mitään juoksuohjelmaa tai edes varsinaista suunnitelmaa minulla ei ole tälle puolikkaalle ollut, enkä mitenkään vakavasti ole sinne treenannut. Tällä hetkellä itselle on tärkeää, että aikatauluissa on päivätyön lisäksi riittävästi aikaa kaikelle muulle urheilun lisäksi. Olen sen sorttinen ihminen, että saan niin työkalenterin kuin vapaa-ajankin kalenterin buukattua päivittäin aivan täyteen, mutta tähän en halua mennä. Tällä hetkellä aikaa on jäätävä valmennusten lisäksi myös omiin treeneihin ja etenkin treenien ulkopuoliseen elämään. Blogin päivitystahti kylläkin näkyy kärsineen tästä kiireestä valitettavan paljon…
Sen sijaan Instagram sekä uutena tulokkaana, ja vasta opettelussa oleva, Snapchat kiinnostavat juuri nyt eniten. 🙂 Molemmista minut löytää nimellä Juoksujalkaa.
Minä lähden tästä pian kohti Töölöä, tällä kertaa maanantailenkin sijaan treffataan poikkeuksellisesti salitreenien merkeissä. Ajattelin kuitenkin juosta paikan päälle ja takaisin, vastapainoksi sisätiloissa vietetylle päivälle.
Mukavaa syksyistä viikkoa!
xx Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa