Tammikuu – vuoden eka.
Tammikuu. Se vuoden pisin, tylsin ja kylmin kuukausi. Kuukausi, jolloin ei tapahdu oikein mitään. Tilannetta ei ainakaan helpota kaikki tehdyt lupaukset sokerittoman, alkoholittoman, lihattoman ja mitänäitänyton -elämän puolesta. Pitkä kuin nälkävuosi, ei lopu sitten millään. Vähän tällainen kuva on vuoden ensimmäisestä kuukaudesta.
Onneksi en itse harrasta kuukauden kestäviä -ttomia, joten ehkä siitäkin syystä tammikuu hurahti yhtä nopeasti ohi, kuin kaikki muutkin kuukaudet. Ihan mukavakin se oli. 🙂
Lumi toi tammikuun maisemaan sellaisen valon ja loisteen, josta on nauttinut joka solulla! Vaikka periaatteessa olen sitä mieltä, että talvi on oikein hyvä myös sellaisena lauhana ja lumettomana (ainakin näin autoilijan näkökulmasta), oli pakko ottaa sanoja vähän takaisin. Olihan tuo talvimaisema nyt upea!
Välillä kova pakkanen vei sisätreeneihin, mutta pakkasten lauhduttua tuli hiihdettyä muutamiakin kilometrejä. Juuri kun aloin päästä hiihdon makuun, lumet lähtivät kertarysäyksellä ja alkanut hiihtokausi loppui yhtä nopeaa kuin alkoikin, vesisateen tullessa tilalle.
Hienoa oli myös kaivella kolmosluokalta asti käytössäni olleet hokkarit esiin! 😀 Pieni teroitus parin vuoden luistelemattomuuden jälkeen tuli tosin tarpeeseen…
Toisaalta lopputammikuun lenkin kulkivat jo täysin sulilla teillä ja näin kevään lapselle, pian alkavat olla vuoden parhaimmat kuukaudet käsillä. Helmikuuhan on jo täysin kevätkuukausi. 😉 Ainakin valoisuus lisääntyy joka päivä hurjaa vauhtia ja lämpötilat nousevat (toivottavasti) kohisten. En laita vastaan!
XX Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa