Hae
Juoksujalkaa

Hiihtohommissa

Sunnuntaina oli tosiaan ensimmäisen hiihtokisan avaus sitten ala-astevuosien :D. Olin jo marraskuussa ilmoittautunut Finlandiahiihdon 50 kilometrin vapaalle matkalle, joka järjestäjän toimesta myöhemmin lyhennettiin 42 kilometriin. Itse jänistin viikko ennen kisaa ja vaihdoin osallistumismatkan lyhyeen ”vain 20 kilsan” matkaan. Hauskinta siinä oli se, että ajattelin alkuvuoden muutaman hiihtokerran riittävän heittämällä tälle lyhyelle ”sprintille”, mutta eihän se nyt ihan niin itsestään selvää ollutkaan.

Keli oli nihkeä ja lumi oli 1500 hiihtäjän suksen alla mennyt jo melko pehmeäksi. Mäkiä oli paljon. Muistan 20 kilometrin aikana tasan kaksi alamäkeä, muuten oli ylämäkeä tai pientä nousua. Voi olla, että muistan väärin, mutta ei ollut profiililtaan se helpoin reitti. Tämähän on ollut perinteinen päätökseni niin juoksu- kuin hiihtomatkoillakin, olla tutustumatta reittiin etukäteen. Joku voi olla eri mieltä sen päätöksen järkevyydestä. 😉

IMG_6740

Kympin jälkeen kädet hapottivat ja jalat myös. Siinä huomasi hyvin puutteet omassa lihaskunnossa ja myös sen, kuinka kokonaisvaltaisesta lajista on kyse. Alkumatkasta hienolla tekniikalla luistellut mäet vaihtuivat loppuvaiheessa kylmän rauhallisesti haarakäyntiin.

Ruuhkaa oli oikeastaan koko matkan ja etenkin sen jälkeen, kun reitti yhdistyi kokomatkan hiihtäjien kanssa, homma meni melkoiseksi sivakoinniksi. Joka toinen sauvantyöntö jäi kiinni takana olevan sukseen ja kaksi kertaa matkan varrella kaaduinkin, kun sukset menivät kanssahiihtäjän kanssa solmuun. Latubaanat olivat sen verran kapeat, että ensimmäiset kymmenen kilometriä ohittelu oli käytännössä mahdotonta. Lopussa kun kovat kokomatkan hiihtäjät hönkivät niskaan ja pyrkivät melko härskilläkin tapaa ohi, tuntui melko pieneltä hiihtelijältä. Siellä mentiin ”sulassa sovussa” niin lapset, aloittelijat, harrastelijat kuin kunnon karpaasitkin. Ohittelut olivat näiden tosihiihtäjien osalta melko härskejä kiilaamisia suoraan eteen, jolloin omat sukset haukkasit sivusta hankeen ja siinä ne omatkin pyllähtämiset tuli. Hyvää raivoa se toki toi hiihtoon, jonka avulla pääsin varmasti helpommin maaliin, mutta keskittyminen ja rytmitys herpaantuivat jatkuvasti.

IMG_6742

reitillä

Mielessäni vertasin tätä kisaa koko hiihdon ajan isoihin massajuoksutapahtumiin, jossa juoksijalle annetaan tietty oma rauha ja alue. Pääosin muut juoksijat huomioidaan hyvin ja kohteliaasti vielä tsempataan toista matkan varrella. Sitä todella kaipasin. Harvoin juoksukisassa olen joutunut väistelemään tai muuttamaan omaa askellusta alun ruuhkan jälkeen, ladulla se oli sitä jatkuvasti. Takana hiihtäjä huusi tulevansa ohi vasemmalta, mutta samaan aikaan joku tökki tasatyöntöä oikealla, jolloin ei auttanut muuta kuin vetää omat sukset suppuun ja jatkaa innokkaimpien päästyä ohi. Kyllä se hampaita kiristeli, kun sattuu olemaan tällainen suht kilpailuhenkinen, vaikka en nyt tällä matkalla kovin tosissani ollutkaan. Mutta kun se numerolappu oli rinnassa… Ladulla ylimääräistä energiaa vei myös vaihtelu luistamattomalta luistelubaanalta jäisille latu-urille, jolloin tämän kaiken poukkoilun ansiosta mittari näytti maalissa reilut 2 kilometriä ylimääräistä.

Sinänsä Finlandiahiihto oli tapahtumana mielestäni hyvin järjestetty. Tuolla lyhyemmälläkin matkalla oli huoltopisteitä matkan varrella riittämiin, sauna- ja suihkutilat olivat miellyttävät ja vielä ruokailumahdollisuus hiihdon jälkeen. Kilometrikylttejä ei ollut kovin paljon matkan varrella ja jotain outoa oli viimeisten kilometrien kohdalla, jossa kahteen otteeseen oli vielä 2 kilometriä jäljellä. Kannustajia oli matkan varrella muutamia, vaikka reitti kulki täysin metsässä, eikä sinänsä tarjonnut mitään inspiraatiota tekemiseen. Näin on harvoin juoksukisoissa, joilla reitin varrelle on ympätty joka kaupungin ehdottomimmat nähtävyydet ja maisemat. Se tuo kummasti lisämotivaatiota, vaikkakin tuon 20 kilometriä nyt jaksoi hyvin metsääkin katsella.

Ehdottomasti aion jatkossakin osallistua tapahtumaan – ja tietysti sille koko matkalle. Tähän tilanteeseen päätös vaihdoksesta oli täysin oikea ja hiihto pääsi yllättämään kuntoni. Ei tule hiihtokunto juoksemalla. Sykemittarin dataa jälkikäteen katsellessa, se näytti omalta keskivertopuolimaratonilta, johon en ollut varautunut. Keskisyke 160 ja maksimi 187. Kaloreitakin kului lähes 1200. Ja illalla tietysti hillitön nälkä!

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

2 kommenttia

  1. Jarno kirjoitti:

    Lisäyksenä vielä omana huomiona, että onko massahiihdoilla sallittua vai ihanko vain oman käden oikeudella geeliroskat heitetään pitkin metikköä. Näitä roskia oli nimittäin todella paljon, useita per kilometri.

    Muuten kyllä oli minunkin mielestä hauska tapahtuma ja kiva kokemus!

    t. Jarno // ArcticSportAddicts.fi

    • Laura kirjoitti:

      Hyvä huomio Jarno! Pitkin metikköä joo, mutta myös suoraan ladulle tiputettuna. Haittaa luistoa, ainakin jos sattuu jäämään pidemmäksi aikaa suksenpohjaan…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *