Ajatuksia juoksusta
”Miten olet nyt pärjännyt ilman juoksua?”
Kysymys, jonka olen muutamaankin otteeseen kuullut tässä odotusaikana. Hyvä kysymys se onkin, sillä muutamat edelliset vuodet ovat menneet juoksun parissa ja 4-5 juoksulenkkiä ovat olleet viikoittainen rutiini. Mielessä on siintänyt jo yli viiden vuoden ajan aina seuraava tähtäin, yleensä joko puolimaraton tai maraton.
erilainen maraton
Ajoittain juoksua onkin kova ikävä ja etenkin sellaisina ”täydellisinä lenkkipäivinä”, kun oma olo on virkeä, keli on kohdillaan ja lenkkipolut suorastaan huutavat juoksemaan. Tavallaan mieli poluille halajaa, mutta kävelylenkeillä testatut juoksuaskeleet eivät. Ulkoilu ja kävelylenkit tuntuvat parhailta olon kannalta, mutta nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että kroppa sanoo kyllä niidenkin osalta saman tien, jos esimerkiksi vauhti on liian kova, maasto liian mäkistä tai lenkkejä tulee viikossa liikaa. Uskon, että tähän oman kropan kuunteluun ovat opettaneet juuri maratoneille valmistautumiset.
Yhdenlainen maraton nimittäin tämä raskauskin, johon pitää valmistautua yhtä pitkäjänteisesti ja osaltaan myös suunnitelmallisesti. Olen vahvasti sitä mieltä, että kenenkään ei pitäisi kuntoa parantaa tai ”päästä kuntoon” raskausaikana. Sen sijaan kunnon ylläpitäminen on ratkaisu moneenkin haasteeseen, mitä tämä vaihe on tuonut eteen.
ei suorittamiselle
Raskausaikana on ollut kuitenkin myös hetkiä, jolloin juoksua tai muitakaan treenejä ei ole ollut yhtään ikävä. On ollut mahtavaa nauttia nimenomaan siitä, että tällä hetkellä ei ole treeneissä mitään muuta tavoitetta, kuin vaikkapa turvotuksen tai huonon olon vähentäminen, päänsärystä selviytyminen tai esimerkiksi pitkästä toimistopäivän istumisesta (tai nykyään seisomisesta) tokeneminen. Lenkin aikana voi hyvin pysähtyä istumaan, ottaa kuvia ;), nauttia maisemista tai vaan kiertää esimerkiksi 10 minuutin lenkki, aiemmin ajatellut tunnin sijaan. Vapauttavaa, vaikka olen jo muutenkin pitkän aikaa välttänyt kaikenlaista väkisin suorittamista.
Toisaalta, nyt raskauden loppusuoralla olen alkanut mietiskellä kuin vaivihkaa liikuntasuunnitelmia vauvan syntymän jälkeen. Tai ylipäätään ajatukset ovat livahtaneet aikaan synnytyksen jälkeen. Se ei ole nimittäin vielä kovin pitkään tuntunut konkreettiselta ajanjaksolta. Luonnollisestikaan niitä hetkiä ei voi tarkasti etukäteen suunnitella, enkä haluakaan, mutta omalta osalta on ollut motivoivaa huomata, että nämä ajatukset ja ideat ovat tulleet kuin luonnostaan. Olin lähinnä ajatellut ja ymmärtänyt, että tässä vaiheessa raskautta ei todellakaan ole liikunnat mielessä.
Tiedostan myös sen, että loppua kohti mentäessä tämä ei varmastikaan näin autuaana jatku, mutta eipä sitä kannata vielä miettiä. Täytyy ottaa jokainen vaihe omanaan ja nauttia, kun hyvältä tuntuu. Vastaus siis alun kysymykseen on, että yllättävän hyvin on ilman juoksuakin pärjännyt, mutta ajatuksia sen suhteen on kyllä jo paljonkin mielessä. 😉
Aurinkoa viikkoon,
xx Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa
Mä oon kanssa sitä mieltä, että kenenkään ei tarvitse kuntoa parantaa tai päästä kuntoon raskauden aikana. Ylläpito on se tärkein!
Ja siis hei, mä oon miettinyt ihan samoja mietteitä! Nyt jo vähän suunnittelen ja jopa haaveilen siitä, että pääsen taas tekemään omia ”normaaleja” treenejäni sitten joskus synnytyksen jälkeen. 🙂 Vaikka tosiaan ei kaikki menisikään niin kuin on suunnitellut, niin silti nyt ajatukset ovat nämä.
Niinpä! 🙂 Jotenkin motivoivaa miettiä jo tulevia treenejä, kun on päässyt alun väsymyksestä eroon ja olo tuntuu nyt energiseltä. Eikä se nyt niin vakavaa, vaikka niihin menisikin aikaa, saahan sitä haaveilla 😀 <3