Raskausajan ruokailut
Raskausaikaan yhdistetään usein ruokiin liittyvät inhotukset tai himot, joista osa voi muodostua hyvin oudoiksikin yhdistelmiksi. Mitään isoa muutosta omissa ruokailuissa ei ole tapahtunut, mutta kuitenkin selkeitä yksittäisiä huomioita, jotka pitää luonnollisesti dokumentoida tänne muistiin. 😉 Miettiessäni omia raskausajan ruokia ja niihin liittyviä mielitekoja, ne voi aika helposti jakaa kolmeen vaiheeseen.
Ensimmäinen kolmannes
Alun vaihe, jolloin ruokiin liittyvät tuoksut sekä niiden käsittely varsinkin raakana (erityisesti kala ja kana) aiheuttivat pahoinvointia. Huomattavaa oli myös, että aiempi suosikkini kookos, ei maistunut enää missään muodossa ja myös sen tuoksu sai voimaan todella pahoin. Tämä on säilynyt koko raskauden ajan.
Alkuvaihetta määritteli hyvin pitkälti se, että sitä syötiin mitä kulloinkin teki mieli. Usein se oli mahdollisimman suolaista ja hiilaripitoista ruokaa. Leivän syönti lisääntyi ja se on säilynyt koko raskauden ajan. Alussa korostuivat myös:
- pitsa, hampurilaiset, ranskalaiset
- Suolatikut (!)
- Kivennäisvedet
Toinen kolmannes
Toinen vaihe jatkui suolaisen ruuan osalta melko samana, mutta silloin alkoi näkyä myös yllättävämpiä “mielihaluja”, joita oli pakko saada.
- perunapiirakat, joita välillä etsittiin kissojen ja koirien kanssa kaupoista ja karjalanpiirakat eivät tätä himoa korvanneet
- hapankorput
- berliininmunkit ja Bebe -leivos
- lätyt/pannarit
Kesän myötä suosikkivälipaloiksi nousivat myös hieman raikkaammat vaihtoehdot:
- vesimeloni, ananas, mansikat, omena ja päärynä
- jäätelö
- taatelit ja pähkinät
Kolmas kolmannes
Ensimmäisen ja toisen kolmanneksen aikana ei todellakaan tehnyt mieli mitään salaatteja tai niitä kaikkein terveellisimpiä vaihtoehtoja, mutta nyt raskauden loppuvaiheessa palautuminen selvästi normaalimpaan ruokavalioon on alkanut. Huomattavaa näissä viimeisissä viikoissa on ollut myös se, kuinka ruokailun tarve on huomattavasti vähentynyt ja tuntuu, että vatsa on samantien täynnä. Iltaisin ei voi juurikaan enää syödä mitään isoa tai yö menee tuskaisissa tunnelmissa.
- salaatit
- smoothiet
- kaurapuuro (voisilmällä), riisipuuro
Irtokarkit ja kahvi
Kaksi ikisuosikkiani, jotka vaativat oman kappaleensa. 😀
Karkkien osalta ongelmaksi on lähinnä syntynyt se, että olen lakritsi- ja salmiakkikarkkien ystävä. Irtokarkit ovat se juttu ja pussi näyttää yleensä melko mustavoittoiselta. Koska lakritsi- ja salmiakkikarkkeja olen suositusten vuoksi syönyt koko raskauden ajan vain muutamia silloin tällöin, on kummasti löytynyt myös uusia suosikkeja… Silti voin kyllä sanoa, että odotan laku- tai salmiakkipussin avaamista!
- Tupla Roasted Corn ja Dajm
Kahvi on itselleni iso päivittäinen nautinto ja mielestäni panostaminen sen laatuun kannattaa. Tee on todella harvoin vaihtoehto. Alkuraskauden aikana kahvi ei kuitenkaan maistunut yhtään ja melkein piti pakottaa aamuisin puoli kuppia alas ihan vanhasta tottumuksesta, että päivä käynnistyisi. Tavallista työpaikan litkua en saanut alas juuri ollenkaan.
Loppua kohti tilanne on hieman normalisoitunut, mutta edelleen kahvin määrä on aamuisin puoli kuppia ja satunnaisesti iltapäivällä toinen puolikas. Mielenkiinnolla odotan, tuleeko tähän muutosta jatkossa. Vaikka useimmiten valintani on tummapaahtoinen suodatinkahvi tai cappuccino, kahvin ja kofeiinin rinnalle nousi myös Chai Latte, joka on sen verran makea jo valmiiksi, että ei tarvitse rinnalleen enää mitään muuta.
* * * * *
Yhteenvetona voisin sanoa, että satunnaisia mielitekoja lukuunottamatta ruokavalio on pysynyt suht hyvin hanskassa. Itseasiassa näitä kuvia keräillessä ja kameran muistia katsellessa vähän yllätyin, koska toisaalta oli tunne, että on tullut syötyä paljon epäterveellisemmin kuin aiemmin. Oikeastaan se näyttää melko normaalilta. Alku- ja keskivaihetta määritteli jatkuva nälkä, kun taas loppua kohti vatsa on jatkuvasti täynnä.
Syön muutenkin vapaasti ja monipuolisesti kaikkea, mitä kulloinkin tekee mieli ja ruokailuja ei ole koskaan tarvinnut erityisesti miettiä kovan kulutuksen takia. Vaikka tuo kulutus ja liikunta ovat hurjasti vähentyneetkin, aineenvaihdunta on pysynyt hyvin käynnissä, osaltaan varmasti runsaan vedenjuonnin ja pitkien kävelylenkkien avulla.
Löytyykö sieltä muilta samanlaisia ruokahimoja??
xx Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa
Ryhtiliikkeen paikka
Aihe, jota sivusin jo aiemmin, vatsan ollessa silloin huomattavasti pienempi. Nyt sattumalta kävelyasento heijastui lenkillä ikkunan kautta ja asiaan on syytä palata uudelleen. Pieni videonpätkäkin otettiin ja siellä mentiin nimittäin tiukassa takakenossa raskaana olevalle naiselle tyypillisesti. 😀 Ja itsestä tuntui, että kävelyasento on ihan normaali.
peilikuva
Olen itse yrittänyt kiinnittää asentoon jopa ekstrapaljon huomiota, mutta näköjään, kun ote hetkeksi herpaantuu, myös asento kärsii. Eipä ihme, että alaselässä tuntuu pidemmän kävelyn tai seisoskelun jälkeen. Toki kävely alkaa olla jo melko jähmeää menoa muutenkin, mutta sallittakoon se näille raskausviikoille. Sinänsä hyvä huomioida jo tässä vaiheessa, ettei homma jää päälle.
Vasta tuo ikkunasta heijastustunut peilikuva näytti sen todellisen asennon ja kertoi myös jälleen kerran siitä, että miten vaikea omaa asentoa on hahmottaa, ellei sitä näe. Tämä pätee siis hyvin myös muihin kuin raskaana oleviin. 😀 Erityisesti juoksuasentoa tai vaikkapa salitekniikkaa on vaikea hahmottaa, jos ei välillä uskaltaudu joko kameran tai peilin eteen. Tästä syystä vierastan esimerkiksi saleja, joissa ei ole peilejä. Ne peilithän eivät ole siellä poseeraamista varten, vaan ihan oikeasta syystä… 😉
Voin kuvitella, että kun vatsa tästä taas pienenee, edessä on täysin uudenlaiset haasteet ryhdin ja keskivartalon tuen suhteen. Onhan tässä monta kuukautta pyrkinyt tasapainottamaan ja korjaamaan asentoa täysin eri suuntaan. Suurimman etupainon lähtemisen jälkeen painopiste jälleen muuttuu ja lisäksi ylävartalolle uusia haasteita tuovat imettäminen, vauvan kantaminen ja nostelu. Hartiat painuvat jo tässä vaiheessa väkisin eteen. Pakarat vaativat myös aivan uudenlaisen aktivoinnin, sillä ne ovat täysin lepotilassa ja passiivisena, heti kun mahdollista. Muutenkin tuntuu, että alavartalon voimat ovat tipotiessään.
En ole enää viimeisten viikkojen aikana tehnyt lihaskuntoa yhtään, joten siihen on palattava ensimmäisenä synnytyksen ja palautumisen jälkeen, sitten kun sen aika on. Sitä ennen ei ole mitään kiirettä esimerkiksi juoksulenkeille, sillä nämä asiat on saatava kuntoon tai mennään pää edellä puuhun.
Eilen oli muuten aivan ihana ulkoilusää, elokuun illoissa on jotain erityistä.
xx Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa