Hae
Juoksujalkaa

Koska aloittaa juoksu raskauden/synnytyksen jälkeen?

Kysymys, jota olen täällä blogissa sivunnut ja jonka parissa keskusteltiin sunnuntaina GoExpossa. Olin juttelemassa aiheesta paneelissa Lupaus-studiolaisten kanssa ja paikalla oli myös toinen juoksua harrastava äiti Riikka.

yksilöllisyys

Keskustelu oli mielenkiintoista ja heti alkuun pystyi jokainen puheenvuorossaan todeta, että yhtä oikeaa vastausta otsikon kysymykseen ei ole. Se missä joku on aloittanut juoksun ja treenaamisen hyvinkin pian jälkitarkastuksen jälkeen, toinen puolen vuoden ja seuraava vuoden päästä. Sama yksilöllisyys pätee jo raskausaikana. Itse taisin lopettaa juoksun raskausviikolla 16 ja esimerkiksi Riikka oli jatkanut viikolle 30.

Vaikka itseäni on jo hieman kyllästyttänyt koko keskustelu, on se silti tärkeä asia huomioida. Merkittävää on kuunnella itseä, olla armollinen palautumiselle ja jos jotain outoja kipuja tai tuntemuksia herää, kannattaa ottaa ne vakavasti ja hakea apua. Juoksun pariin on turha kiirehtiä, jos siltä ei tunnu.

Itse huomasin perjantain On Running lenkillä, että sen vauhti oli aivan liian reipas. Myöskään eteen tulleita mäkiä ja portaita en ollut vielä valmis riuhtomaan kovalla tempolla. Lenkki oli toinen vitonen synnytyksen jälkeen, ilman vaunuja. Hiljensin vauhtia ja yritin keskittyä hyvään juoksutekniikkaan sekä keskivartalon tukeen. Heidin kanssa tsekkailtiin tekniikkaa ja juoksuasentoa. Tekniikka onkin asia, jota korostan jälleen, niin juoksussa kuin muussakin liikunnassa, niin synnytyksen jälkeen kuin ilman synnytystäkin. Lenkin jälkeisinä päivinä tuntui vatsalihaksissa kuin tiukan vatsatreenin jälkeen.

maltti

GoExpossa selvisi myös, että HCR:lle on 8 viikkoa aikaa. 😉 Paneelissa totesinkin, että omat ajatukset ovat sen suhteen maltilliset, kuten alunperinkin. Tälle viikolle tavoite on juosta yksi lenkki ja tehdä yksi juoksua tukeva salitreeni omalla kehonpainolla. Kävelylenkkien lisäksi. Kilometrit juoksulenkeillä pysykööt lyhyinä ja tuntosarvet tiukasti kuulolla tuntemusten suhteen. Katsotaan sitten toukokuun alussa, miltä juoksukunto näyttää.

Runnerit pääsivät lauantaina ensimmäistä kertaa ulkoilemaan ja voi että! Jos vatsalihakset eivät olisi olleet niin kipeät, olisin voinut jatkaa vaikka kuinka kauan. 😀 Ensimmäinen ajatus oli, että näitä haluaisin käyttää aina ulkoillessa. Niin kevyet ja rullaavat Runnerit olivat ja kyytikin taisi olla tasaista, sen verran tyytyväisenä vauva veteli sikeitä. Rattaat eivät kuitenkaan mahdu suoraan meidän hissiin, kuten Buffalot, joten uloslähtö vaatii aina hieman enemmän säätöä.

Seuraavaa juoksulenkkiä kuitenkin jo innolla odottelen ja kirjoittelen myöhemmin kattavan testiraportin Runnereihin liittyen, mutta se vaatii alle monta lenkkiä!

Iloa harmaaseen tiistaihin,

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

2 kommenttia

  1. Faijahommia kirjoitti:

    Liian nopeasti urheilun pariin palaaminen saattaa hidastaa paranemista tai pahimmassa tapauksessa pilata lihaksia, sekä hermotuksia. Tämä pätee siis ihan kaikkiin paranemisiin ja synnytys varsinkin on erittäin rankkaa keholle. Iisisti alottaen ja kehoa kuunnellen. Mihinkään ei ole kiire 🙂

    http://faijahommia.fi/

    • Laura kirjoitti:

      Kiitos kommentista 🙂 Kyllä, juurikin näin. Mutta oikeanlainen liikunta myös palauttaa ja parantaa synnytyksestä, joten siinä myös toinen puoli. Mutta joo, kiire ei ole ja pääasia että tietää mitä tekee.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *