Hae
Juoksujalkaa

Tilauksessa räpsyripset, tuuhea tukka ja vahvat kynnet!

Kirjoittelin aiemmin, kuinka raskauden jälkeen sain vaivaksi aivan älyttömän hiustenlähdön. Hiuksia lipsaistiinkin tuon jälkeen ihan kunnolla lyhyemmiksi, kun kyllästyin keräilemään jatkuvasti ällöttäviä pitkiä hiustukkoja esim. suihkun jälkeen lattiakaivosta. Hiustenlähtö on nyt ehkä hieman laantunut, vaikka kyllä niitä edelleen irtoaa vaikkapa föönatessa aivan järkyt määrät. Samaan aikaan ohimoita koristaa mahtavat tupsut, joten toivoa takaisin kasvusta on! 😀

Lisäksi päätin vihdoin (8 vuoden jälkeen!!!) luopua kestoripsistä. Olen tätä luopumistyötä tehnyt jo muutaman kuukauden, ripsiä on lyhennetty ja kevennetty jo pari edellistä huoltokertaa, ettei muutos olisi niin suuri. Ajatella, että 8 vuotta ripset olivat yhtäjaksoisesti päässä ja muuten koko sinä aikana oli ainoastaan kaksi eri laittajaa.

Kynnet taitavatkin olla noista kolmesta osiosta ainoa kohtalaisen vahva lenkki, jotka tuntuvat kasvavan samaa vauhtia vauvan kynsien kanssa. Niitä saisi olla koko ajan leikkaamassa. Kynnet pidän kuitenkin niin lyhyinä, että vaikea sanoa, kuinka hauraat ne olisivat pidempinä. Uskon, että niidenkään vahvistus ei mene hukkaan. Vielä jos bonuksena saa hehkuvan ihon, niin en laita vastaan!

Sain vastauksena otsikon tilaukseen testiin pari tuotetta. Wild Nutritionin purnukan iholle, hiuksille ja kynsille sekä Naturellen ripsiseerumin.

Purnukka on luonnonmukainen lisäravinne iholle, hiuksille ja kynsille*. Tuotetta on turvallista käyttää imettäessä, varmistin sen erikseen. Itse otan tällä hetkellä kahden kapselin sijaan päivittäin yhden, olen tehnyt niin nyt viikon ajan. Kapselin maku ei ilahduta, se vastaa jonkun viherjauheen makua, mutta eipä sitä tarvitse maistelemaan jäädä, kulauttaa kurkkuun ja toivoo, että tuloksia alkaa näkyä.

ripset

Tuossa omien ripsien tilanne 8 vuoden käsittelyn jälkeen. Ne ovat yllättävän hyvässä kuosissa, sain siitä toki aina väliaikatietoja huoltojen yhteydessä. Tietysti ripset ovat ohuemmat ja lyhyemmät, mutta suurelta osin se on myös omassa päässä oleva tottumuskysymys. Kukaan muu ei ole edes huomannut ripsien puuttumista, vasta kun olen siitä maininnut.

Sen verran olo oli kuitenkin paljas alkuun, että olin olin iloinen myös tästä toisesta täsmäaseesta, jolla lähden ripsiä vahvistamaan. Plume ripsiseerumilta* toivon tukea ja vahvistusta omiin ripsiin. Se on täysin orgaaninen, joten uskalsin ottaa kokeiluun, näistä seerumeista kun on sanottu vaikka ja mitä. Toisaalta, jos 8 vuotta on vedellyt kestoripsien liimojen kanssa, tuskin seerumi ainakaan sitä vaarallisempaa on…

Omat ripseni ovat aina olleet melko pitkät, tummat ja niitä on ollut määrällisesti paljon. Aikoinaan kestoripset hankinkin ainoastaan arkea helpottamaan ja sitä ne toivatkin. Nyt on ollut vähän opettelemista ripsarin levittelyn kanssa! Ripsissäni on lisäksi aina ollut yksi iso haaste: niiden älytön suoruus. Ne ovat niin suorat, ettei edes mikään supertaivuttajakaan niihin pysty. Aikoinaan nuoruusvuosina lämmittelin ripsientaivuttajaa föönillä ennen taivutusta, jonka jälkeen ripset kaartuivat suht kivasti…

Olen nauttinut tästä freesistä ilmeestä. Luulin, että olisin ihan kriisissä ilman ripsiä, mutta tämä on ollut suorastaan vapauttavaa! Ei tarvitse enää varoa nukkuessa, silmiä hieroessa tai suihkussa, vaikka toisaalta, olin jo niin tottunut koko hommaan, ettei se ole juurikaan haitannut.

Palaan ripsi-, kynsi- ja hiusasioihin jokusen viikon kuluttua uudestaan, kun voidaan tarkastella ennen ja jälkeen kuvin, onko mitään muutosta tapahtunut…

Ja jes, illalla pääsen hiusteni kanssa myös Anun hoiviin I-loon!

Aurinkoista maanantaita!

xx Laura

* Tuotteet saatu blogin kautta testiin.

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

Olipahan seikkailu!

Tänään oli vihdoin odotetun CitySurvivors -kaupunkiseikkailun aika. Sanoinkin kisapartnerilleni Johannalle, että siitä on ikuisuus, kun ilmoittauduttiin kisaan. Silloin tuntui, että huhtikuu on kaaaaukana ja 15 kilsaa menee heittämällä. Sellaisia matkoja on juostu siihen mennessä jo monet. 😉

No ihan niin ei ole mennyt, tuo 15 kilsaa oli tähän mennessä pisin juoksumatka ja koska ei ihan suorinta reittiä rasteille edetty, matkaa tuli Spartanin mukaan 17,79 km. Kun lisäksi hölkkäsin kotoa kisapaikalle kilsan verran alkuun ja osan matkasta myös kisan jälkeen, niin tuossahan tuli lähes puolikas juostua. 😉

Kilpasarjassa suoritettiin 10 rastia ympäri Helsinkiä n.15 kilsan varrella, riippuen omista suunnistustaidoista. ”Lepohetkiä” tuli matkan varrelle noilla rasteilla, mutta esim. 2XU:n rastilla Oopperan amfiteatterilla kannettiin kaveria reppuselässä pari kierrosta ympäri portaita eli ei tullut levoksi. Juoksu oli tässä vaiheessa toki vielä melko alussa, mutta seuraava rasti Sealifeen johtavan mäen huipulla hapotti jonkun verran. Rastit oli kaikki tosi erilaisia; monipuolisia ja kekseliäitä.

Mulla oli ihan paras kaveri mukana ja selvittiin loistavasti kisasta. Aurinko paistoi ja oikein nautiskeltiin, sillä kisa oli meille molemmille eka raskauden ja synnytyksen jälkeen. Muutamaan otteeseen tuli matkan varrella todettua, että tämä on niin huippu ja hyvän mielen tapahtuma!

Kuulostelin kisan aikana tarkasti juoksutuntemuksia ja hyvillä mielin voin sanoa, että tuntui melko mukavalta! Mäet otti koville, koska niitä en ole juossut ja tuolle reitille osui muutamat melko hapokkaat. Myös syke oli koko reitin korkealla, vaikka ei se reitillä siltä tuntunutkaan. Osittain varmasti siksi, että olin niin innoissani tapahtumasta! 😀 Sinällään noilla ei ole mitään väliä, vaan sillä leveällä hymyllä ja mahtiololla, mikä meillä oli kisan jälkeen. Tämä päivä myös naulasi lopullisesti sen, että haluan mennä HCR:lle ja tismalleen tuolla samalla rennolla juoksentelulla kuin tänään!

Parasta tässä kisassa on se, että lähtiessä ei tiedä yhtään mitä tuleman pitää ja juoksuajoilla tai muillakaan ennätyksillä ei ole välttämättä mitään merkitystä – saati loppuajalla. Seikkailussa pärjää monentasoisella liikuntataustalla, valitsi sitten lyhyemmän hupisarjan tai pidemmän kilpasarjan. Kisa haastoi juuri sopivalla tavalla ja juuri hieman yli. Kyllä tuo melkein 20 kilsaa tuntuu nyt lihaksissa, mutta niin kuuluukin – törkeen mukava lauantai!! <3

Syksyllä on kuuleman mukaan tulossa uusia CitySurvivors -tapahtumia, kannattaa seurata tapahtumasivua instassa tai facebookissa. Voin suositella osallistumista erittäin lämpimästi!

Kivaa viikonlopun jatkoa,

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa