Vuosi sitten…
Vuosi sitten kerroin blogissa pääsiäisenä raskaudesta ja tunnelmat näyttivät tältä. <3
Vaikka muistan tuon kuin eilisen päivän, toisaalta tuntuu että siitä on ikuisuus. Vuoteen on mahtunut hurjan paljon! Alkuun raskaus, pojan syntymä ja nyt tämä koko äitinä ja perheenä elon opettelu. Nyt täällä elelee seitsemän kuukautta vanha pikkumies, joka päivä uutta oppien.
Vauvan ekat 7 kuukautta on hurahtanut hetkessä ja ajattelin kirjoittaa pienen päivityksen tämän hetken kuulumisista. Muutama pääpointti meidän arjesta, jotka näyttelevät suurinta roolia tällä herkellä. 🙂
Uni
Uni on meillä ollut alusta asti suht hyvällä tolalla, muutamia poikkeusöitä lukuunottamatta. Säännöllisyys on ollut varmaan yksi avain tähän. Päikkärit nukutaan säännöllisesti vaunulenkeillä, yleensä 2-3h ajan. Jos ollaan sisällä, uni on tuosta yleensä puolet, joten haluan tehdä asian sekä vauvalle että itselle helpoksi ja lähden ulos. Tästä on muodostunut ihan paras päivärutiini. Yleensä sovin siihen lenkkitreffit, puhun maratonpuhelun, hoidan kauppareissun tai muita asioita.
Toiset päikkärit on selvästi lyhyemmät, n. 30-60 min, yleensä sisällä nukkuen, vaikkakin nyt valoisammat illat houkuttelevat myös silloin ulos.
Taisi olla 6kk kohdalla, kun 2-3 kertaa olleisiin yösyöttöihin päätettiin tehdä muutos. Pienimuotoinen unikoulu olikin menestys heti alkuun. Heräilyt vaihtuivat maksimissaan yhteen aamuyöllä (klo 5-6 aikaan) tapahtuvaan ruokailuun, jonka jälkeen unet jatkuivat vielä pari tuntia. Oli myös öitä, jolloin nukuttiin koko yö.
Tätä autuutta kesti kuukauden päivät ja se oli tietysti ihan merkittävä juttu kaikkien unen laadun sekä vireyden suhteen. Nyt viimeisten viiden yön aikana on tullut hieman takapakkia ja tällä hetkellä yöllä on säännöllisesti yksi imetys ja aamulla 7 aikaan toinen. Vauva jatkaa makoisasti unia vielä ainakin kahdeksaan, itse en yleensä saa enää unta.
Jatko-osa unikoululle on siis suunnitelmissa, ehkä pääsiäisen jälkeen. Se vaatii kovaa sitkeyttä ja malttia, sillä yöheräilyyn on niin paljon helpompi tapa antaa ruokaa ja jatkaa äkkiä unia, vaikka tietysti tuo koko yön tauotta nukkuminen on aivan eri asia.
Ruokailu
Kiinteät ovat maistuneet erinomaisesti heti sieltä 4kk iästä saakka. Pienillä maisteluilla aloitettiin ja nyt menee ihan kunnon aterioita päivässä. Puuro aamulla, kasvis-/ lihasose päivällä, marja-/hedelmäsose iltapäivällä ja puuro illalla. Imetykset sitten sopivasti joka väliin, niitäkin on vielä melko monta päivässä.
Tuo rytmi tuntuu hyvältä, ruokamäärät tietysti suurenevat ja monipuolistuvat entisestään. Aamu- ja iltapuurolla oli merkittävä rooli puolen vuoden iässä parempiin uniin. Puuroa menee ihan kunnon satsi ja se onkin pikkuisen suurinta herkkua!
Liike
Puolen vuoden iässä alkoi ihan kunnon liikkumistreenit. Siihen asti oli vaan kääntyilty paikallaan. Alkuun pari viikkoa ukkeli peruutteli pitkin huoneita, lankutti ja harjoitteli konttausasentoa. Pian sen jälkeen ryömiminen pääsi kunnolla vauhtiin ja se ei todellakaan ole mitään varovaista hissuttelua, vaan kun hän ottaa näköpiiriinsä jonkun kohteen, siellä ollaan sekunneissa.
Voimaa näyttää olevan kuin pienessä kylässä, toisaalta sen on huomannut jo vauvasta asti. Kotoa on karsittu kaikki ylimääräinen ja tehty tilat mahdollisimman vauvaystävälliseksi. Vaunuissa onneksi viihtyy, mutta esim. turvakaukalo ei ole enää todellakaan se suosikkipaikka. Saas nähdä mitä meidän pääsiäisreissusta tulee! 😀
arki
Arkirytmi on löytynyt hyvin ja päivät rullaa mukavasti. Paljon on tullut pojan kanssa tehtyä ja käytyä eri paikoissa jo pienestä pitäen, ei olla arasteltu ottaa häntä mukaan menoihin. Meidän mielestä on itsestäänselvää, että vauva on mukana. Eipä toisaalta olla asiaa koskaan edes kyseenalaistettu.
Poika on perustyytyväinen ja hymyilevä, mutta omaa erittäin vahvan tahdon ja temperamentin. Lähtökohtaisesti hän ei ole mikään kovin rauhallinen tapaus, vaikka oikeissa kohdissa osaakin antaa sellaisen kuvan. 😉 Hän ei epäile käyttää ääntään ja päättäväisyyttä asioiden läpiviemiseen! Myös ihan kunnon äänteitä ja ”juttelua” on alkanut tulla vauvajokeltelun lisäksi. Jännityksellä odotetaan, koska eka sana tulee ja mikä se mahtaa olla. Kuten joskus aiemminkin mainitsin, hauskaa että noin pienellä lapsella on jo ihan oma persoona, luonne ja huumorintaju. Monta kertaa repeilläänkin samoille jutuille, niin hassua.
Instagramissa (@lauraneroth) on muuten parhaillaan kisa käynnissä, jossa voi voittaa itselleen ja kaverilleen lipun Lapsimessuille 21.-23.4.2017!
Nyt kun katsoo ikkunasta ulos, ei voi kuin toivoa aurinkoisempaa pääsiäistä,
xx Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa