Terkut lomalta!
Saavuttiin maanantai-iltana Bulgarian auringon alle. Pari ekaa päivää on sujunut oikein rattoisasti altaalla taaperon kanssa touhutessa ja mikäs siinä, täydellistä rentoilua ja yhdessäoloa, mitkä olivatkin matkan ainoat tavoitteet.
Lyhyt, vain kolmen tunnin lento oli myös toivottu ja sujui hyvin. Nousua ja laskua poika ei edes noteerannut, mutta sitäkin enemmän piti olla aktiviteettia koko matkan ajalle. Siihen nähden kolme tuntia oli meille just sopiva. 😉 Loistavasti kuitenkin meni, vaikka etukäteen olin vähän jännittänyt niin pitkään paikallaan istumista.
Tänään kävin aamulenkillä ja olipa mukava päästä hikoilemaan myös treenin merkeissä. Juoksin alle n. 5km ja tein pienen lihaskuntotreenin päälle, kun tuli vastaan noin kiva treenisuora.
pikatreeni jaloille
Liikkuva askelkyykky x20
Vauhditon pituushyppy x20
Loikat x20
Kyykyt x20
Kolme kierrosta, kävelypalautuksilla. Huh hellettä! 😀
Aurinkoisia päiviä myös koti-Suomeen!
xx Laura
HCR-päivä!
Koko viikon mietin osallistumista tämän vuoden Helsinki City Runille. Kurkkukipu vaivasi vielä tiistai-aamuna, mutta torstaina uskaltauduin vitosen testilenkille. Noh, sen jälkeen pohdinnat liittyivätkin lähinnä tämän hetkiseen juoksukuntoon, sillä valmistautuminen ei ole ollut yhtään niin suunnitelmallista kuin olin alkuvuonna kaavaillut.
Keväällä on tullut parikin pitkää juoksutaukoa pikkuflunssien takia ja muutenkin on pidellyt sen verran kiirusta, että omat lenkit eivät ole olleet listalla ollenkaan ykkösenä. Jotenkin se ei ole haitannut yhtään niin paljon kuin olin kuvitellut. Päivät on muuten niin aktiivisia, että vain parina iltana edes jaksaa lähteä vielä erikseen lenkille. Nekin lenkit ihan fiilispohjalla. Nyt on näin, joskus toiste varmasti taas toisin.
Pohdinnan jälkeen lauantain ainoa vaihtoehto olikin lähteä juoksemaan HCR pitkänä lenkkinä rauhalliseen tahtiin, sillä tuossa upeassa säässä olisin lähtenyt joka tapauksessa lenkille. Siitä nyt tuli vain pikkasen pidempi. 🙂 Tiesin, että kunto ei ollut puolikkaalle valmis, en ole mm. tehnyt yhtä ainutta pitkää lenkkiä koko vuonna. Siinäpä se koko päivän ainoa ongelma olikin kiteytettynä.
Lähdin juoksemaan Heidin kanssa, joka oli jänistämässä valmennettavaansa. Vauhti pysyi leppoisana ja jutusteltiin 10 kilsan kohdille saakka, jossa yhtäkkiä tiet erkanivat. Yritin kuikuilla moneen otteeseen taaksepäin, mutta en enää löytänyt kavereita, joten jatkoin matkaa yksin. Siinä ehkä vauhti hieman salakavalasti hetkellisesti nousi, mutta oikeastaan 15 kilometriin saakka eilen kulki helposti. Sen jälkeen ei enää kulkenutkaan ja vauhti tippui kuin lehmän häntä. Hölkäten mentiin, vaikka kävellen olisin varmasti päässyt nopeampaa. 😀
Jalat eivät olleet valmiit pitkälle matkalle. Onneksi lauantain sää ei sentään ollut mikään helle, vaan kaikinpuolin mahtava juoksusää! Lopun mäet veivät viimeisetkin mehut, enkä edes maalisuoralla pystynyt yhtään tahtia kiristämään, mikä on merkki siitä, että kaikki oli annettu.
Maalissa tuntui raskaalta, mutta olin tosi tyytyväinen päivään. Mikään ei mennyt oikeastaan vikaan, paitsi valmistautuminen. 😀 Kylmiltään juostu puolikas ei ole koskaan hyvä idea, mutta siihen nähdenhän se meni hyvin. Loppuaika oli 2.16, joka on parempi kuin viime vuonna synnytyksen jälkeen. Sehän taisi olla mun virallinen tavoite tänä vuonna. 😉 Epävirallinen oli 2.15, joten ihan kelpo juoksu sanon minä!
parasta on tunnelma!
Tiedättekö, musta tuntuu nykyään tosi tyhmältä ylipäätään puhua noista ajoista. Mitä väliä niillä on kenellekään? Jossain vaiheessa halusin aina juosta puolikkaat kahteen tuntiin tai tavoitella alle kahden tunnin aikaa. Jotain on elämässä tapahtunut oikein, kun se on aivan yks ja sama mihin aikaan maalissa oon.
Muidenkin juoksuja seuraan ja inspiroidun ainoastaan hyvän meiningin kautta, en siitä mihin aikaan kukakin on maaliin saapunut. Tottakai ajat on tärkeitä kärkikahinoissa painiville tai jos ne motivoi ylipäätään osallistumaan tapahtumiin tai liikkumaan, mutta noin niinkuin muuten, onko se nyt niin minuutin päälle? Just saying…
Sitten vielä kiitokset järjestäjille jälleen upeasta tapahtumasta! Parasta siinä oli tänä vuonna ehdottomasti puolimaratonin lähdön siirtäminen aamupäivään. Tätä olen useina vuosina toivonut! Muutenkin järjestelyt soljuivat tuttuun tapaan mainiosti. Ensi vuonna lähdetäänkin pikkumiehen kanssa minimaratonille, joka meni meiltä tänä vuonna suoraan sanottuna vähän ohi. Emil on heti kävelemään oppiessaan mieluummin hölkkäillyt paikasta toiseen, mutta viime aikoina innostunut kunnolla myös juoksemisesta. 🙂
Aurinkoista sunnuntaita,
xx Laura
@juoksujalkaa Facebookissa
@lauraenroth Instagramissa