Hae
Juoksujalkaa

Perhe, työ ja harrastukset – mahdoton yhtälö?

*Toivepostaus

Kyselin joku aika sitten IG:n puolella toiveita blogipostauksille. Siellä nousi monessa toiveessa esiin perheen, työn ja harrastusten yhdistäminen. Tämä on ollutkin mun suosikkiaihe lokakuusta lähtien, kun palasin takaisin töihin. Itse huomasin melko nopeasti, että ilman suunnittelua arki ja aika tuntuu liukuvan ohi, eikä oikein mihinkään osa-alueeseen tunnu riittävän aikaa. Etenkin tammikuu haastoi aikataulutusten suhteen ja sohva meinasi houkutella kaikkia muita menoja enemmän.

Äitiyslomalla ja myöhemmin hoitovapaalla ollessa liikunnan määrä oli poikkeuksellisen korkea, sillä vietin lähes päivittäin lapsen  päiväuniajan liikkeellä. Alkuun vaunujen kanssa kävellen, sen jälkeen juosten ja puistotreenejä tehden. Vauva nukkui säännöllisesti 2-3h päiväunet, mieluiten liikkuvissa vaunuissa, hyödynsin ajan siten, mistä sain itselleni parhaiten voimaa arkeen. Win-win -tilanne.  🙂

Juttelin juuri ystäväni kanssa, että aiemmin tuli mietittyä helposti tekosyynä perheen ja esimerkiksi liikuntaan löytyvän ajan rajallisuutta. Kyllä sitä aikaa löytyy, kun vaan ottaa sitä, eikä makaile siellä sohvalla! 😃 Vähänpä tiesin. Nykyään kun itse elää pikkulapsiarjen keskellä, voi todeta, että sitä aikaa ei aina ihan oikeasti löydy. Hyvällä suunnittelulla arjesta saa tehokkaampaa ja siitä on helpompi löytää raot myös säännölliseen liikuntaan tai muille harrastuksille.

Kuitenkin osa-alueita on yllä olevien lisäksi paljon muitakin: kotityöt on tehtävä, kaupassa käytävä, itsellä myös monesti blogin kirjoittaminen tarkoittaa sitä, että sille illalle ei muuta mahdukaan. Karkeasti ottaen töistä ja tarhasta kotiin tullessa, illan aikana ehtii tehdä yhden isomman jutun ylläolevista ennen lapsen nukkumaanmenoa. Sen jälkeen olisi kiva viettää parisuhdeaikaa. Jos yrittää haalia liikaa yhdelle illalle, pieleen menee helposti. Mukana kalenteroinnissa on luonnollisesti myös toisen aikuisen menot ja harrastukset. Melkoinen paletti pyöritettäväksi, vaikka mukana ei vielä edes ole lapsen harrastuksia.

Olen kuitenkin syksyn mittaan huomannut, että aikaa löytyy, kun menot on kalenteriin kirjattu. Yhtä olennaista on ollut huomata maltillisuus siinä mitä tavoittelee. Esimerkiksi keskimäärin toteutuva 3 liikuntakertaa viikossa on itselläni aivan maksimi ja se on itse asiassa mulle tosi hyvä määrä. Ei tarvitse tavoitella 5 treenikertaa, kun nyt justiinsa en ole minkään lajin huipulle tähtäämässä. 😉 Myös lyhyet napakat treenit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, niitä on paljon helpompi sijoitella viikkoon kuin 3h pitkikset maratonille treenaillessa. Toisaalta myös esimerkiksi pari kertaa viikossa päivittyvä blogi on itselle yhtä tärkeä henkireikä kuin juoksulenkki. Omia valintoja kaikki!

Avaimia onnistumiseen

  • viikkoaikataulutus
  • treenien etukäteen suunnittelu
  • kotitreenit
  • (hyöty)liikunta lapsen ja perheen kanssa yhdessä

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä helpompaa on tehdä myös yhdessä liikunnallisia juttuja. Luistelut ja hiihdot on aloitettu ja muutenkin haluan kaikilla tavoin edistää liikunnallisen ajatusmaailman siirtymistä myös jälkikasvulle. Lumitöitä on paiskittu päivittäin ja hikihän siinäkin hommassa tulee. Pian hän jo voi lähteä vaikka pyörällä mukaan juoksulenkille tai mitä vaan! Kevät ja kesä tuo päivään kuin huomaamatta muutaman lisätunnin valoisuuden myötä. Ei siis missään nimessä mahdoton yhtälö, mutta koko paletin suunnitteluun kannattaa käyttää hetki.

Tänään oli aikaa pikatreeniin: 20min hölkkä ulkona ja 6 liikkeen kuminauhatreeni kotona.

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *