Hae
Juoksujalkaa

Äitiysloman ensiajatuksia

Perjantaina alkoi virallisesti äitiysloma ja se starttasi heti neuvolakäynnillä. Tässä toisessa raskaudessa neuvolakäyntejä on jotenkin paljon vähemmän ja niitä oikein odottaa. Toki loppua kohti nekin tapaamiset tiivistävät tahtia.

Nythän ollaan siinä tilanteessa, että vauva voi periaatteessa syntyä koska vaan – tai no, ainakin viimeistään vajaan 7 viikon päästä! Hui! Perjantaina oli vuorossa siis lääkärikäynti ja hieman laajempi tarkastus ja kaikki oli hyvin, joten voi rauhallisin mielin odotella h-hetkeä.

Esikoinen palasi myös viime viikolla päiväkotiin ja arkirytmit pääsee meilläkin taas paremmin käyntiin. Samaan aikaan tosi haikea olo kesän loppumisesta, mutta totta kai odotetaan jo innolla syksyä. Kesä oli osaltaan tosi rankka omalle jaksamiselle ja arkeen paluu myös todellakin toivottava muutos, vaikka raskaushormonit tekikin hommasta vähän vaikeaa ekoina päivinä.

Oma olo on väsynyt ja päivittäin on pakko vetäistä vähintään yhdet päikkärit, että jaksaa. Hullua, miten voimat voi olla näin lopussa tässä toisessa raskaudessa. Ainakin muistelen, etten olisi ihan näin poikki ollut viimeksi, ainakaan näin pitkää aikaa.

kaikista tärkeintä on uni

Mietin tuossa juuri yksi päivä, että muistan jo joulukuulta järkyttävän väsymyksen, joka jatkui tammi-helmikuulle. Sen jälkeen oltiinkin pahassa flunssassa jokunen viikko ja voimat sen vuoksi aivan loppu. Raskauden keskivaiheella tuli vähän aktiivisempi ja vireämpi vaihe, mutta joka jälleen kääntyi järkyttävään väsymykseen ja vetämättömyyteen. Näinhän se tyypillisestikin menee, mutta ero ekaan raskauteen on ollut valtava.

Arvaatte, miten paljon odotan hetkiä synnytyksen jälkeen. Ja joo, tiedän kyllä, että silloin sitä vasta väsynyt onkin yöimetysten ja muiden heräilyjen vuoksi, mutta ei välttämättä. Viime raskaudessa nimittäin koin olevani tosi aktiivinen ja virkeä päivät. Vaikka öisin tulikin valvottua, sain kuitenkin hyvin nukuttua ja maltoin vedellä unia aamulla klo 10-11 saakka, heti jos vauva vaan antoi. Ja usein antoi. Olen usein sanonut, että se oli vauvavuoden osalta oma pelastus. En kokenut niistä unista yhtään huonoa omaatuntoa, päinvastoin! Silloin pitää nukkua, kun siihen on mahdollisuus. Kaikista tärkeintä on uni.

Haha, mitä tulee jaksamiseen… meillä esikoinen kertoo naapureillekin, että sitten kun äitin masusta on tullut vauva pois, äiti jaksaa taas juosta minun perässä! 😀

Toivoa siis sopii, että löydetään tulevan vauvan kanssa myös yhteinen unirytmi, näistä kun ei voi koskaan etukäteen tietää… 😉

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa

lauraenroth Instagramissa

Kuvat:  Niina Mäenpää

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *