Hae
Juoksujalkaa

Viikko vauvaelämää!

Vihdoin ehdin tännekin kirjoitella kuulumisia, Instassa se on vaan niin paljon nopeampaa. Meillä on takana viikko vauvaelämää pienen tytön kanssa. <3
Kiitos vielä yhteisesti kaikista onnitteluista ja myötäelämisestä.
Varsinaista yksityiskohtaista synnytyskertomusta en ajatellut teidän kanssa jakaa, en tehnyt niin esikoisenkaan kanssa. Palataan kuitenkin hieman viikon takaisiin tunnelmiin… 🙂

Viikko vauvaelämää

Lauantai-aamuna heräsin vaimeisiin supistuksiin klo 04 ja siitä ne jatkuivatkin aina klo 07 asti. Vaikka ne säännöllisiä olikin, yhden aiemman synnytyksen kokemuksella tiesin, että nuo supistukset eivät ole vielä mitään vaan saisin aivan rauhassa jatkaa päivän puuhia. 😉 Lähdinkin siitä aamutuimaan heti pienelle kävelylenkille ja sieltä tullessa supistuksia tuntui aina silloin tällöin, mutta säännöllisyys loppui.
Otin nämä kuvat kävelyllä, sillä ajattelin että haluan myöhemmin muistaa millaiselta näytti ”viimeisellä lenkillä mahan kanssa”.
Seuraava vaihe alkoi klo 16, kun heräsin päikkäreiltä jälleen supisteluihin. Vieläkin vaimeita, mutta siinä vaiheessa ajattelin, että tänään saattaisi olla tosi koitos edessä.
Iltaa kohti supistelut muuttuivat entistä säännöllisimmiksi ja voimistuivat, tässä välissä oltiin vietetty ihan normi päivää, käyty mm. autokaupoilla ja koeajettu yksi auto, myöhemmin illalla kävin vielä Ikeassa jne. 😀
Hieno sateenkaari Ikeasta lähtiessä, tässä kello oli näemmä ollut 19.27.
Klo 21 soitin ensimmäistä kertaa Espoon sairaalaan. Supistukset olivat omasta mielestä vielä vaimeita, mutta ne tulivat säännöllisesti 5 minuutin välein. Helpotin tuskaa suihkulla ja särkylääkkeillä. Tunnissa homma lähtikin rullaamaan nopsasti eteenpäin, klo 22 uusi soitto ja siitä vajaan tunnin päästä ilmoitussoitto, että täältä tullaan! Onneksi vanhempani olivat meillä, joten esikoisen hoitoasioista ei tarvinnut stressata. Se oli tosi iso juttu itselleni, koska sitä olin vähän etukäteen jännittänyt. Ja myös sitä, että synnytys alkaa varmasti illalla/yöllä – ja niinhän siinä sitten tietysti kävi. 🙂
Yhtään myöhempään ei olisi oikein enää lähtöä voinut jättää, mutta sanottava on, että kokemus kyllä auttoi tässä. Loppu onkin historiaa, sillä synnärille kirjautumisen jälkeen vauva oli ulkona jo parissa tunnissa. Ja vaikka kaikki kuulostaa helpolta, matkalle ehti mahtua jos jonkinlaista tapahtumaa ja mutkaa, kipua ja tuskaa. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja saatuani pienen, terveen tyttövauvan syliin kaikki aiempi vaan pyyhkiytyi mielestä.
Yö menikin sitten lähes kokonaan valvoessa. Puoli kuudelta päästiin sairaalan perhepesään ja nukuttiin tunnin verran. Seuraava päivä otettiin torkkuja siellä täällä ja lisäksi jäätiin vielä yhdeksi yöksi perhepesään lepäilemään.
Kotiuduttiin siis päivän jälkeen ja siitä asti täällä ollaankin elelty vauvakuplassa. Pari kertaa ollaan nyt jo käyty vähän vaunuttelemassakin ja ihastelemassa noita syyskelejä. Jos nautin ja otin vauva-ajasta kaiken irti vuonna 2016, tämä tuntuu jotenkin vielä kokonaisvaltaisemmalta. Ja onhan mukana nyt myös ihana isoveli, joka on omaksunut roolinsa oikein hyvin.
Ei voitaisi olla onnellisempia. <3
xx Laura
juoksujalkaa Facebookissa
lauraenroth Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *