Hae
Juoksujalkaa

Loppuvuoden väsymyksen syy selvisi

Eikös lapsen unitekstin jälkeen ole luontevaa jatkaa oman jaksamisen kanssa? Nyt kun kalenteri on kääntynyt tammikuulle jaksan kirjoittaa loppuvuoden väsymyksestä ja ”aivosumusta”, joka minua viime vuonna piinasi. Onneksi loppuvuoden väsymyksen syy selvisi ja siihen on mahdollista saada apua.

Oikeastaan lokakuusta saakka muistan olleeni jatkuvasti väsynyt ja veto pois. Pikkulapsiarjessa on vaikea lähteä tarkkaan miettimään väsymyksen syitä. Yöt ovat välillä katkonaisia ja meillä päivien touhuprosentti on 110%, joka tietysti luonnollisesti jo kuluttaa. Sitä myös menee samoilla energioilla, syitä sen kummemmin miettimättä. Vaikka mentiin koko syksy viimeistään kymmeneltä nukkumaan ja välillä nukuin katkeamattomasti seitsemäänkin, olo tuntui silti väsyneeltä.

Asioiden unohtelu, lauseiden sekavuus, katkonaiset lauseet, päänsärky, väsymys, hengästyminen ja sykkeen nousu oli arkipäivää ja kuulostaa nyt hyvin selkeältä, kun kaikkeen on saanut ”diagnoosin”. Mutta arjessa, nämä ovat yksittäisiä asioita, joista on vaikea muodostaa kokonaisuutta tai syy-seuraussuhdetta. Treeneissä tämä näkyi jonkun verran, mutta en myöskään osaa oikein paikallistaa, kauanko tällaista oloa on kestänyt. Treenit kun antavat aina nimenomaan jaksamista ja energiaa arkeen ja ovat sitä omaa aikaa, en oikein treeneissä tätä huomannut. Nämä oireet ovat kuitenkin tavalla tai toisella olleet mukana jo toisesta raskausajasta asti ja kaikkeen tottuu.

Joulukuussa tilanne oli kuitenkin jo sen verran paha, ja asia tuli puheeksi Monnan kanssa (onneksi!!). No, silloinkin asia jäi  sillä istumalla siihen, kunnes sain yhden tämän joulun parhaan lahjan. Monna oli hankkinut mulle lahjakortin verikokeisiin. ”Ei ehkä se kaunein lahja, mutta tarkoitus on sitäkin tärkeämpi” luki lahjakortissa. Ja sitä se oli, kiitos vielä Monnalle, että sait mut liikkeelle! Nimittäin siitä ja paikasta varasin ajan Synlabiin verikokeisiin, jota olin jo kuukausia miettinyt, mutta en ollut vaan saanut aikaiseksi. Kävin Kampissa verikokeissa vuoden toiseksiviimeisen päivän aamuna ja tulokset tulivat myöhään illalla.

loppuvuoden väsymyksen syy

Syy oli hyvinkin selvä. Kävin kokeissa, joissa mitattiin 3 veriarvoa. Tässä Puhti.fi -sivuilta niistä lyhyesti:

  • Ferritiini. Elimistön pääasiallinen raudan varastoija ja pieni ferritiiniarvo on merkki raudan puutteesta. Raudanpuuteanemia voi aiheuttaa esim. väsymystä, ahdistuneisuutta tai fyysisiä oireita kuten kipuja ja suolisto-ongelmia.
  • Kilpirauhanen. Kilpirauhasen toimintaa selvitettäessä mitataan yleisimmin TSH eli tyreotropiini. Kilpirauhanen vaikuttaa koko kehon toimintaan, sillä se säätelee mm. aineenvaihduntaa ja vaikuttaa vireystilaan ja mielialaan.
  • D-vitamiini. Erityisen tärkeä meille suomalaisille, etenkin talviaikaan, jolloin auringosta ei saa riittävästi D-vitamiinia. D-vitamiini vaikuttaa vireystilaan, mielialaan, vastustuskykyyn ja luuston terveyteen.

Ferritiini tulisi olla raudanpuutteen viitearvon mukaan vähintään 30, mutta naisilla jopa 50 tai lähempänä 100, jolloin voidaan sulkea raudanpuuteanemian mahdollisuus pois. Oma lukemani oli kokonaiset 17.

Kilpirauhasarvo oli itselläni viitearvojen sisällä, sekin toki siellä janan alapäässä.

D-vitamiini oli myös viitearvojen ulkopuolella. D-vitamiinin saantia pidetään riittävänä, jos taso on 75-250. Jos saanti laskee alle 75, D-vitamiinin saanti on riittämätöntä. Varsinaisesta D-vitamiinin puutostilasta puhutaan, kun lukema tippuu alle 25. Oma lukemani oli 64,6.

Aika selvää kertomaa ja väsymyksen vyyhti alkoi selvitä. Jo heti tulosten saamisen jälkeen mieli kirkastui, sillä sain olooni selvyyden. Samana päivänä, uudenvuoden aattona, hain apteekista rauta- ja D-vitamiinivalmisteet ja siitä lähtien olen niitä syönyt. Eli tässä vaiheessa reilun viikon verran. Se on tosi lyhyt aika arvioida yhtään mitään, sillä rauta-arvojen nousu ja myös D-vitamiinin kohentuminen vaatii aikaa. Tästä lähdetään kuitenkin nostamaan lukemia ja ajattelin käydä uudestaan testeissä jossain vaiheessa keväällä. Toivon todella, että väsymys ja alhainen vireystila olisi jäänyt viime vuoteen, mutta ainakin nyt ollaan matkalla kohti parempia arvoja!

Onko täällä muita alhaisista ferritiiniarvoista kärsineitä/ kärsiviä? Kaikki tieto ja vertaistuki on tervetullutta!

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa

Yksi kommentti

  1. Terttu Pulkkinen kirjoitti:

    VIHDOINKIN saadaan oikeata tietoa raudanpuutteesta ja uskalletaan vaatia tutkimuksia ja seurantaa!!
    Sairastan vaikeaa atrofista gastriittia (sairautta johon ei ole edes käypähoitosuositusta).
    Ruuansulatusrauhasista puuttuu n. 40%., joten ruokavalioni on hyvin ”askeettinen”. Kaikki ruoka-aineet eivät yksinkertaisesti sula mahassani ja on jatkuva ripuli.
    Vasta tänä keväänä sain ensimmäisen kerran rautainfuusion, kun ennen leikkausta ferritiini-arvoni oli 15 ja leikkauksen jälkeen en meinannut saada happea ollenkaan tarttumaan,, vaikka kiskoin ilmaa ”pallea kaarella”. Akutin katsottuani osaan jo vaatia hoitoa ja seurantaa, KIITOS SIITÄ!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *