Hae
Juoksujalkaa

Ylihoidatko ihoasi?

*Sisältää mainoslinkkejä

Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta aihe tuli jälleen mieleen käydessäni keskustelua erään seuraajan kanssa Instagramin yksityisviesteillä. Olen niin onnellinen, että toisen raskauden jälkeiset hormonaaliset ihovaikutukset jäivät niin pieniksi.

Oma ihonhoitoni mullistui, kun löysin Olivia Kleinin tuotteet vuonna 2018. Olin silloin kärsinyt noin vuoden ensimmäisen raskauden, synnytyksen, imetyksen jne. jälkeisistä hormonaalisista muutoksista. Itsediagnosoitu Pod oli vaivannut minua jo pidempään, jo ennen lapsia ja olin siihen muutamat pitkät antibioottikuurit syönyt. Se on kuitenkin pysynyt poissa nyt tuosta asti oikeiden tuotteiden löytymisen myötä. Suurimmaksi havainnoksi nousi oikeiden tuotteiden löytymisen myös kysymys: ylihoidatko ihoasi.

ylihoidatko ihoasi?

En edes muista silloisia käytössäni olevia tuotteita, mutta kasvojenhoidon rutiini koostui siitä, että pesin aineilla kasvot aamuin illoin, pyyhin kasvot kasvovedellä (siis vanulapulla kasvot pyyhkien), aamuisin päivävoide, iltaisin yövoide. Kuorinnat ja muut naamiot ainakin kerran viikossa. Jos epäpuhtauksia tai ihottumaa alkoi ilmestyä, panostin kasvojen hoitoon yhä enemmän, hinkkasin, hankasin ja puunasin ja kierre oli valmis.

Pääsin juttelemaan vuonna 2018 puhelimitse Olivia Kleinin kanssa. Myös isona apuna kasvojen ihon tasapainon löytymiselle toimivat TwistBe:n asiantuntijat. Myös TwistBe:n ihonhoitokurssille osallistumisen kautta opin lukemaan tuotteiden inci-listoja sekä välttämään omalle iholleni reaktioita aiheuttavia ainesosia.

Sekä Olivia Kleinin että TwistBe:n asiantuntijoiden suunnasta ohje oli: kasvoille pitää antaa aikaa palautua ja suorittaa omaa tehtäväänsä, ilman että sitä koko ajan hoitaa/ putsaa. Kasvojenhoitotuotteita ei tarvita satoja purnukoita vaan niiden määrä ja laatu on karsittava minimiin.

Ihonhoitorutiini meni siis uusiksi, tuotteiden ohella. Se on pysynyt samana tuosta asti. Nykyään uskallan tehdä melko vapaasti tuotekokeiluja, toki tarkan seulan läpi valiten.

ihonhoitorutiini

Aamu:

Tämän jälkeen useimmiten pelkästään bb-voide ja/ tai muu meikki. Nyt kotona ollessa ei aina sitäkään. 🙂

Ilta:

Niin yksinkertaista! Tämän lisäksi käytän kasvoille Detox maskia n. kerran parissa viikossa (toteutuu yleensä kerran kuussa) sekä pyrin Gua shamaan aina kuin mahdollista Sileä kasvoöljyn kera (toteutuu n. kerran viikossa). Pakko tässä yhteydessä mainita, että seulan läpi ovat päässeet myös Joik:n tuotteet, joista voisin kirjoitella ihan erillisen tekstin.


Ihon hyvinvoinnin taustalla on ollut vahvasti siis iho-oireiden tunnistaminen, väärien tuotteiden löytyminen ja vaihtaminen karsittuihin, puhtaisiin tuotteisiin sekä ihonhoidon minimalisointi.

Olivia Kleinin tuotteista vielä loppuun lyhyesti. Se on suomalainen puhtaan kosmetiikan ihonhoitosarja. Luontoperäiset tuotteet ovat allergiaystävällisiä ja ne sisältävät ensisijaisesti luomuviljeltyjä ainesosia, ilman lisättyjä hajusteita tai väriaineita. Olivia Kleiniltä löytyy ratkaisu ainakin näihin ihon vaiheisiin tai haasteisiin:

  • kuiva
  • atooppinen
  • herkkä
  • punoittava
  • sekaiho
  • akne
  • ikääntyvä
  • nuori

Tämä ei ole maksettu mainos, liputan Olivia Kleinin tuotteita omasta rahapussista maksaen. Teksti sisältää mainoslinkkejä TwistBe -verkkokauppaan.

Tunnistatko omassa ihonhoitorutiinissa samaa tai ylihoidatko ihoasi?

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa

Tutista luopuminen

Toinen lapsiaiheinen kirjoitus tänne perään, mutta 18 kk unitaantuman myötä päätimme tehdä toisenkin ison jutun tähän samaan konkurssiin, nimittäin luopua tutista. Meillä tutista luopuminen olisi joka tapauksessa ollut edessä 1,5 -vuotiaana, jonka totesimme esikoisen kanssa sopivaksi iäksi. Puolentoista vuoden virstanpylvääseen oli tässä tilanteessa enää vajaa pari viikkoa, joten menkööt vähän etunojassa! 😉

Meillä tutista luopuminen meni esikoisen kanssa niin hyvin, joten ajatteltiin hoitaa se samaan tapaan myös nyt. Ilman sen kummempia tarinoita ja tuttien kuskausta puunjuurelle. Meidän tempperamenttisille ja vahvoille lapsille toimii lempeä, mutta päättäväinen tapa, aikalailla kaikessa ja vihoviimeinen virhe olisi alkaa antaa liikaa mahdollisuuksia tai kertomuksia, saati vetää sanojaan takaisin.

Tutista luopuminen

Milloin on hyvä hetki luopua tutista? Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan lapsen imemisen tarve vähenee kiinteiden ruokien syömisen myötä, ensimmäisen ikävuoden loppupuolella. Tämä hetki on monilla otollinen tutista ja tuttipullosta vieroittautumiseen. Ihan viimeistään kuitenkin 2–3-vuotiaana alkaa olla järkevää auttaa lasta eroon tutista ja tuttipullosta. Pitkittynyt tutin ja tuttipullon käyttö voi aiheuttaa hampaistossa purentavirheitä ja ohjata leukojen kasvua epäedulliseen suuntaan.

Tuttipullon käyttö meillä on lopetettu jo aikoja sitten, joten tässä tekstiss keskitytään nyt tuteista luopumiseen. Kahden lapsen kokemuksella voisin sanoa, että vanhempien johdonmukaisuus ja päättäväisyys on tässäkin kaiken a ja o.

Kuten tämä ja moni muukin ”isolta” tuntuva lapseen liittyvä muutos ovat vanhemmille isompia kuin lapselle.

Lähtötilanteena meillä oli se, että tytöllä oli tutit käytössä enää nukkuessa. Päiväunilta jätin pari päivää aiemmin pois, mutta sitten päätimme, että nyt on aika sanoa lopulliset heipat tuteille, kun yöt nyt olivat muutenkin olleet pari viikkoa unitaantuman takia vähän mitä sattuu. Yöunille mentäessä tutit olivat hänelle ehdottomat. Nukuttaminen kesti sen aikaa, että sanottiin hyvät yöunien toivotukset, silitykset, laskettiin sänkyyn ja hän etsi tutin suuhun ja nukahti. Arvioitu kesto n. 3-5 minuuttia.

Tutista luopuminen totta kai kirpaisi ja olin varautunut noin viikon protestointiin tässä. Muistan saman pojan kanssa. Olimme varautuneet pitkäänkin haastavuuteen, varsinkin nukkumaan mennessä/ yöllä, jos tulee herätyksiä. Muistaakseni pojalla tämä vierottuminen ja ikävä tuttia kohtaan kesti max pari yötä, mutta päivisin saattoi olla enemmän kiukuttelua parikin viikkoa. Tytöllä mentiin tähän tyyliin.

Tutista eroon

  • Ensimmäisenä iltana kaikki oli normaalisti siihen saakka, kun hänet laskettiin sänkyyn nukkumaan. Silloin hän on yleensä kahminut tutin suuhun ja tosiaan nukahtanut saman tien. No, nyt siitä hetkestä alkoi kova itku, joka hyssyttelyistä, silityksistä ja selityksistä huolimatta kesti lopulta 45 minuuttia. Tämä tuntui tottakai vähintään kolminkertaiselta ajalta ja ei ollut tietenkään mukavaa. Vaihdoimme jossain välissä nukuttajaa ja kuten ainakin meillä aina, äitille osoitetaan enemmän mieltä ja isin kanssa rauhottuminen sujuu lopulta paremmin. Koko yö sujui sitten muuten hyvin, ilman itkuja tai heräämisiä, aamuun saakka.
  • Toinen yö: illan itku ja protestointi kesti 30 minuuttia ja sen lisäksi tuli pari lyhyttä herätystä yöllä, jotka tosin laantuivat nopeasti hyssyttelyllä.
  • Kolmas yö, illan nukuttaminen kesti 15 minuuttia, ei yöheräilyjä.
  • Neljäs yö, nukuttaminen 5 minuuttia, ei yöheräilyä, mutta herääminen klo 6.15.
  • Viides yö, nukahti itsekseen kuten aiemmin tutin kanssa, ei heräämisiä. Aamuherätys jo lähes normaalisti 6.30

Viikon, parin verran enemmän kiukuttelua päivisin. Kuten sanottu, mikä on unitaantumasta ja mikä tutista luopumisesta johtuvaa, vaikea sanoa. Silti olen onnellinen, että tämä on nyt tehty ja jatketaan tästä tutitonta elämää eteenpäin. 🙂 Sujui siis helpommin kuin oltiin varauduttu ja uskon myös unirytmin vakiintuvan uomiinsa. (*Samalla selaa kalenteria ja huomaa kesäaikaan siirtymisen lähestyvän…). Hahah, näillä mennään!

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa