Hae
Juoksujalkaa

Tutista luopuminen

Toinen lapsiaiheinen kirjoitus tänne perään, mutta 18 kk unitaantuman myötä päätimme tehdä toisenkin ison jutun tähän samaan konkurssiin, nimittäin luopua tutista. Meillä tutista luopuminen olisi joka tapauksessa ollut edessä 1,5 -vuotiaana, jonka totesimme esikoisen kanssa sopivaksi iäksi. Puolentoista vuoden virstanpylvääseen oli tässä tilanteessa enää vajaa pari viikkoa, joten menkööt vähän etunojassa! 😉

Meillä tutista luopuminen meni esikoisen kanssa niin hyvin, joten ajatteltiin hoitaa se samaan tapaan myös nyt. Ilman sen kummempia tarinoita ja tuttien kuskausta puunjuurelle. Meidän tempperamenttisille ja vahvoille lapsille toimii lempeä, mutta päättäväinen tapa, aikalailla kaikessa ja vihoviimeinen virhe olisi alkaa antaa liikaa mahdollisuuksia tai kertomuksia, saati vetää sanojaan takaisin.

Tutista luopuminen

Milloin on hyvä hetki luopua tutista? Mannerheimin Lastensuojeluliiton mukaan lapsen imemisen tarve vähenee kiinteiden ruokien syömisen myötä, ensimmäisen ikävuoden loppupuolella. Tämä hetki on monilla otollinen tutista ja tuttipullosta vieroittautumiseen. Ihan viimeistään kuitenkin 2–3-vuotiaana alkaa olla järkevää auttaa lasta eroon tutista ja tuttipullosta. Pitkittynyt tutin ja tuttipullon käyttö voi aiheuttaa hampaistossa purentavirheitä ja ohjata leukojen kasvua epäedulliseen suuntaan.

Tuttipullon käyttö meillä on lopetettu jo aikoja sitten, joten tässä tekstiss keskitytään nyt tuteista luopumiseen. Kahden lapsen kokemuksella voisin sanoa, että vanhempien johdonmukaisuus ja päättäväisyys on tässäkin kaiken a ja o.

Kuten tämä ja moni muukin ”isolta” tuntuva lapseen liittyvä muutos ovat vanhemmille isompia kuin lapselle.

Lähtötilanteena meillä oli se, että tytöllä oli tutit käytössä enää nukkuessa. Päiväunilta jätin pari päivää aiemmin pois, mutta sitten päätimme, että nyt on aika sanoa lopulliset heipat tuteille, kun yöt nyt olivat muutenkin olleet pari viikkoa unitaantuman takia vähän mitä sattuu. Yöunille mentäessä tutit olivat hänelle ehdottomat. Nukuttaminen kesti sen aikaa, että sanottiin hyvät yöunien toivotukset, silitykset, laskettiin sänkyyn ja hän etsi tutin suuhun ja nukahti. Arvioitu kesto n. 3-5 minuuttia.

Tutista luopuminen totta kai kirpaisi ja olin varautunut noin viikon protestointiin tässä. Muistan saman pojan kanssa. Olimme varautuneet pitkäänkin haastavuuteen, varsinkin nukkumaan mennessä/ yöllä, jos tulee herätyksiä. Muistaakseni pojalla tämä vierottuminen ja ikävä tuttia kohtaan kesti max pari yötä, mutta päivisin saattoi olla enemmän kiukuttelua parikin viikkoa. Tytöllä mentiin tähän tyyliin.

Tutista eroon

  • Ensimmäisenä iltana kaikki oli normaalisti siihen saakka, kun hänet laskettiin sänkyyn nukkumaan. Silloin hän on yleensä kahminut tutin suuhun ja tosiaan nukahtanut saman tien. No, nyt siitä hetkestä alkoi kova itku, joka hyssyttelyistä, silityksistä ja selityksistä huolimatta kesti lopulta 45 minuuttia. Tämä tuntui tottakai vähintään kolminkertaiselta ajalta ja ei ollut tietenkään mukavaa. Vaihdoimme jossain välissä nukuttajaa ja kuten ainakin meillä aina, äitille osoitetaan enemmän mieltä ja isin kanssa rauhottuminen sujuu lopulta paremmin. Koko yö sujui sitten muuten hyvin, ilman itkuja tai heräämisiä, aamuun saakka.
  • Toinen yö: illan itku ja protestointi kesti 30 minuuttia ja sen lisäksi tuli pari lyhyttä herätystä yöllä, jotka tosin laantuivat nopeasti hyssyttelyllä.
  • Kolmas yö, illan nukuttaminen kesti 15 minuuttia, ei yöheräilyjä.
  • Neljäs yö, nukuttaminen 5 minuuttia, ei yöheräilyä, mutta herääminen klo 6.15.
  • Viides yö, nukahti itsekseen kuten aiemmin tutin kanssa, ei heräämisiä. Aamuherätys jo lähes normaalisti 6.30

Viikon, parin verran enemmän kiukuttelua päivisin. Kuten sanottu, mikä on unitaantumasta ja mikä tutista luopumisesta johtuvaa, vaikea sanoa. Silti olen onnellinen, että tämä on nyt tehty ja jatketaan tästä tutitonta elämää eteenpäin. 🙂 Sujui siis helpommin kuin oltiin varauduttu ja uskon myös unirytmin vakiintuvan uomiinsa. (*Samalla selaa kalenteria ja huomaa kesäaikaan siirtymisen lähestyvän…). Hahah, näillä mennään!

xx Laura

Juoksujalkaa myös Facebookissa & Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *