Hae
Juoksujalkaa

Juoksutapahtumaikävä!

Olen tainnut viimeksi juosta jossain tapahtumassa vuonna 2018. Se on pitkä aika, kun aiemmin tuli vähintään yksi tapahtuma vuoteen, yleensä enemmänkin. Kauhea juoksutapahtumaikävä! Mistään sen kummemmista ennätyksistä en tässä vaiheessa haaveile, mutta olisi niin kiva päästä tuntemaan taas se juoksutapahtumien tunnelma.

Omat juoksulenkit rullaa aika peruskaavoissaan tällä hetkellä. Pisin lenkki tälle vuodelle taitaa olla n. 12 kilometriä ja yleisimmin ne on 7-8 kilsan pituisia. Viime aikoina olen vähän kyllä säikäytellyt sykkeitäkin, juoksin nimittäin Cooperin  huvikseni pari viikkoa sitten ja nyt maanantaina kävin juoksemassa pitkää mäkeä. Ei ole mun hengityselimistö tottunut moiseen höykytykseen, mutta ajattelin alkaa kerran viikossa sitä totuttamaan. Ihan paras idea olikin maanantaina, kun pojan jalkapallotreenien ajaksi hölkkäilin läheiselle mäelle ja kirmasin 12 kertaa pitkän suht loivan mäen päälle.

Ihanan kamalaa, mutta sekä mäkien että Cooperin jälkeen oli hauska huomata, että vaikka tehdessä tuntuu pahalta, syke palautuu myös nopeasti. Mäkien jälkeen jopa mietin, että juoksinko oikeasti sen mäen 12 kertaa, koska treenin jälkeen ei juuri tuntunut missään.

Tottumattomuuttahan tuo kaikki on. Tuntuu että keuhkot tulee ulos, mutta sitten taas väittäisin että oma peruskunto on niin hyvällä mallilla, että myös palautuminen on suht nopeaa. Tuovathan erilaiset treenit myös motivaatiota eri tavalla, jos välillä normilenkille lähtö hidastaa. Hauskinta näissä treeneissä on se, että maanantain mäkitreeniin meni reilu puoli tuntia aikaa, Cooperiin lämmittelyineen ja loppuverkkoineen puolisen tuntia mutta silti oli hyvä treeni tehty. Välillä tässä monitapahtumaisessa arjessa nimittäin ”turhauttaa” ajan vähyys ja se fakta, että mihinkään parin tunnin, saati kolmen tunnin lenkkeihin ei vain yksinkertaisesti ole aikaa juuri nyt. Mutta enpä maratonista haaveilekaan – puolikas ois kiva.

Vaikka juoksutapahtumaikävä vaivaa, niihin pääsee toivottavasti jälleen syksyllä. Sitä ennen ajattelin testata omaksi ilokseni ja haasteeksi, vieläkö sitä puolikkaan jaksa hölkkäillä. 🙂 Kevät on niin juoksun parasta aikaa! Mutta saas nähdä, missä vaiheessa tällainen aikarako tulee.

Onko täällä muilla ikävä (juoksu)tapahtumia?

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *