Hae
Juoksujalkaa

Treenisuunnitelmasta toteutukseen

Päivitinkin treenitilannetta jo Instagramin puolelle, mutta ajattelin kirjoittaa siitä vielä vähän laajemmin tänne blogiin. Tein viikko sitten nimittäin pitkästä aikaa jälleen treenisuunnitelman seuraavalle viikolle, sillä olen huomannut aiemminkin tämän toimivan itselläni. Haaste viikolle oli hyvin realistinen, mutta arjen keskellä, muuttuvassa palapelissä se vaatii silti aikataulutusta ja priorisointia. Eli ei muuta kuin treenisuunnitelmasta toteutukseen!

Tiedostan hyvin tämän hetkisen elämäntilanteeni ja en todellakaan haikaile 5-7 treenikerran perään. Osaan nauttia lyhyistäkin treenihetkistä ja koen, että kolme liikuntapäivää viikossa on aika sopiva juuri nyt. Ilman suunnitelmaa ei välttämättä onnistuisi joka viikko, mutta taas toisaalta, määrä on täysin toteutettavissa.

Treenisuunnitelmasta toteutukseen

”Haastoin” itseni viime viikolla treenaamaan 3 juoksulenkkiä ja 2 lihaskuntotreeniä. Ajat ja kilometrit fiiliksen ja mahdollisuuksien mukaan ja myös pikatreenit tai näiden kahden yhdistelmät lasketaan. 🙂 Viikko sujui mukavasti!

Ma: aamulla koko kropan kuntopiiri ulkona, illalla reilu 5 km lenkki

To: 7,5 km lenkki

Su: 6,5 km lenkki sekä lihaskuntotreeni

Juoksukilsoja kertyi huomaamatta lähes 20 km ja kaksi hyvää kuntopiiriä. Lisäksi joka päiväiset kävelylenkit vaunujen kanssa. Lenkit olivat luonteeltaan; vitonen reippaasti, seiska ja kutonen rauhallisesti. Lämpöiset kelit tekivät lenkeistä hieman normaalia raskaampia, mutta keho tottuu lämpöön pikku hiljaa. Totesin viikon jälkeen, että tämä on nyt just toimiva resepti mulle. Tuli tosi hyvä olo, kun sai tehtyä laadukkaat treenit suunnitellusti, aikaa ei kulunut haahuiluun tai toisaalta voivotteluun, että pitäisi tehdä sitä ja tätä, mutta ei ehdi tai jaksa. Treenisuunnitelma vie toteutukseen!

Tämä on hyvää harjoittelua syksyä varten, kun aika ei ainakaan töiden aloituksen jälkeen lisäänny. 😀

Jatkan tällä viikolla samalla suunnitelmalla ja jos jotain haluan tehdä toisin, on ehkä lenkkien osalta jaotella niitä hieman. Yksi lyhyt ja reipas, yksi fiilistelylenkki ja yksi rauhallinen, hieman pidempi. Ja lyhyeen juoksulenkkiin on helppo yhdistää lihaskuntotreeni, se on sitä mun ominta treenitapaa ja tehokasta ajankäyttöä. Tällä suunnitelmalla tähän viikkoon ja hei, viikon eka lihaskuntotreeni tehty tänään lapsen päiväunien aikaan!

Aurinkoista viikkoa,

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa

Kuvat: Monna Pursiainen

Juoksutapahtumaikävä!

Olen tainnut viimeksi juosta jossain tapahtumassa vuonna 2018. Se on pitkä aika, kun aiemmin tuli vähintään yksi tapahtuma vuoteen, yleensä enemmänkin. Kauhea juoksutapahtumaikävä! Mistään sen kummemmista ennätyksistä en tässä vaiheessa haaveile, mutta olisi niin kiva päästä tuntemaan taas se juoksutapahtumien tunnelma.

Omat juoksulenkit rullaa aika peruskaavoissaan tällä hetkellä. Pisin lenkki tälle vuodelle taitaa olla n. 12 kilometriä ja yleisimmin ne on 7-8 kilsan pituisia. Viime aikoina olen vähän kyllä säikäytellyt sykkeitäkin, juoksin nimittäin Cooperin  huvikseni pari viikkoa sitten ja nyt maanantaina kävin juoksemassa pitkää mäkeä. Ei ole mun hengityselimistö tottunut moiseen höykytykseen, mutta ajattelin alkaa kerran viikossa sitä totuttamaan. Ihan paras idea olikin maanantaina, kun pojan jalkapallotreenien ajaksi hölkkäilin läheiselle mäelle ja kirmasin 12 kertaa pitkän suht loivan mäen päälle.

Ihanan kamalaa, mutta sekä mäkien että Cooperin jälkeen oli hauska huomata, että vaikka tehdessä tuntuu pahalta, syke palautuu myös nopeasti. Mäkien jälkeen jopa mietin, että juoksinko oikeasti sen mäen 12 kertaa, koska treenin jälkeen ei juuri tuntunut missään.

Tottumattomuuttahan tuo kaikki on. Tuntuu että keuhkot tulee ulos, mutta sitten taas väittäisin että oma peruskunto on niin hyvällä mallilla, että myös palautuminen on suht nopeaa. Tuovathan erilaiset treenit myös motivaatiota eri tavalla, jos välillä normilenkille lähtö hidastaa. Hauskinta näissä treeneissä on se, että maanantain mäkitreeniin meni reilu puoli tuntia aikaa, Cooperiin lämmittelyineen ja loppuverkkoineen puolisen tuntia mutta silti oli hyvä treeni tehty. Välillä tässä monitapahtumaisessa arjessa nimittäin ”turhauttaa” ajan vähyys ja se fakta, että mihinkään parin tunnin, saati kolmen tunnin lenkkeihin ei vain yksinkertaisesti ole aikaa juuri nyt. Mutta enpä maratonista haaveilekaan – puolikas ois kiva.

Vaikka juoksutapahtumaikävä vaivaa, niihin pääsee toivottavasti jälleen syksyllä. Sitä ennen ajattelin testata omaksi ilokseni ja haasteeksi, vieläkö sitä puolikkaan jaksa hölkkäillä. 🙂 Kevät on niin juoksun parasta aikaa! Mutta saas nähdä, missä vaiheessa tällainen aikarako tulee.

Onko täällä muilla ikävä (juoksu)tapahtumia?

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa