Hae
Juoksujalkaa

Vaunulenkeistä tehot irti – 10 niksiä

Kävelylenkeistä turhaan ajatellaan, että ne eivät ole mitään liikuntaa. Toki riippuu siitä, miten niitä tekee, mutta nehän ovat peruskestävyystreeniä parhaimmillaan. Vaunut tuovat hyvää vastusta ja vaunulenkeistä tulee raskaampia pikku hiljaa vauvan kasvaessa. Muistan jokusenkin kerran vaunulenkillä työntäneeni sellaista reilua pariakymmentä lisäkiloa; vauvaa, vaunuja ja ruokaostoksia umpihangessa hiki hatussa. Voin kertoa, että reenistä käy! 😀 Pieni vauva painaa vielä kovin vähän, mutta vaunulenkeistä saa tehokkaita muutamalla niksillä. Tekniikkalaji tämäkin ja löytyy paljon yhtäläisyyksiä esimerkiksi hyvän juoksuasennon kanssa! 🙂

Vaunulenkeistä tehot irti – 10 niksiä

Alun vaunutotuttelujen jälkeen ja kun oma kunto alkaa sallia, vaunulenkeille voi alkaa lisätä vauhtia ja pituutta. Ne jo osaltaan tekevät vaunulenkeistä käppäilyn sijaan treenin. Peruskunto alkaa kasvaa ja huomaa, kuinka sama lenkki sujuukin lyhyemmässä ajassa tai kunto kestääkin jo pidemmän lenkin. Parasta! Itse tykkään ottaa lenkin alun (n. 10 min) rauhassa ja vähän lämmitellä tulevaan treeniin. Teen usein tässä alussa lantionpohjatreeniä hengitysten kanssa.

  • Vauhti. Vauhtia on hyvä lisätä kun siltä alkaa tuntua. Askel kannattaa pitää suht lyhyenä, mutta tehokkaana, liiallinen harppominen kipeyttää takuuvarmasti lonkankoukistajat (pätee tässä yhtä hyvin kuin juoksussa)
  • Lantionpohja. Säilytä pito ja tuntuma lantionpohjassa lenkin ajan, mutta tarkoitus ei ole siis jännittää lantionpohjaa koko aikaa vaan enemmän tiedostaa se. Rentoutus on yhtä tärkeä kuin pito.
  • Keskivartalo. Keskivartalon aktivoinnissa on itsellä auttanut molempien raskauksien jälkeen tukivyö, joka ”muistuttaa” keskivartalon olemassaolosta ja tukee asentoa)
  • Katse ylös. Hyvä päänasento on tärkeä ja jos tuijottelee jalkoja lenkillä, niskat kipeytyvät herkästi.
  • Hartiat alas. Niska-hartiaseutu on vauvaa kantaessa, pestessä ja syöttäessä muutenkin koetuksella, joten lenkillä kannattaa antaa niille mahdollisimman paljon tilaa ja huomiota.
  • Yksi käsi työntöaisalla. Tämä tuo hyvän ristikkäiskierton keskivartaloon ja haastaa mukavalla tavalla asentoa. Muista vaihtaa kättä säännöllisesti lenkin aikana, äläkä purista liikaa!
  • Työntöaisan korkeus. Hyvä ohjesääntö on n. 90 asteen kulma kyynärpäässä. Työntöaisan korkeus vaikuttaa siihen, että hartiat pysyvät rentoina ja kuinka pitkiä askeleita pystyy rennosti ottamaan.
  • Rintakehä auki. Älä kyyristy tai kumarru vaunujen ylle. Tämän huomaa hyvin erityisesti ylämäessä tai lumihangessa tarpoessa. Tämä on edellytys myös sille, että hartiat pysyvät alhaalla ja rentoina ja hengitys virtaa hyvin.
  • Pakarajännitys askeltaessa. Kävelylenkeillä saa hyvää tuntumaa pakaroihin sekä pakarasta lisävoimaa eteenpäin menoon.
  • Jalkaterän rullaus. Kävelylenkeillä yllättävän koville joutuvat lonkankoukistajien lisäksi nilkat. Kipeyttä voi estää antamalla jalkaterän ja nilkkojen rullata vapaasti.

Ja hei, ulkoilu on oikein mukavaa ja suotavaa ilman tehokkuuttakin. 🙂 Itse tykkään kuitenkin muutaman kerran viikossa lähteä vaunulenkille ns. treenaamaan. Mittari käteen ja toppavaatteiden sijaan juoksuvermeet niskaan. Lenkin jälkeen suihkuun ja mahtava energinen olo sen jälkeen. Mikä parasta, ainakin näin kahden lapsen kokemuksella, myös vauva nukkuu paremmin, kun kyyti on päämääräistä haahuilun sijaan. 😉

Huomasithan mun, Karoliinan ja Hillan yhteisvaunulenkin? 12.11. klo 9.30 lähtö Laurinlahden uimarannan parkkipaikalta Espoosta. Toivottavasti pääset mukaan! Lenkki on kestoltaan noin tunnin ja sillä ei ole mitään muuta agendaa kuin tuulettua piristävässä ulkoilmassa ja saada hyvä mieli hyvässä porukassa. 🙂

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa

Äitiysloman ensiajatuksia

Perjantaina alkoi virallisesti äitiysloma ja se starttasi heti neuvolakäynnillä. Tässä toisessa raskaudessa neuvolakäyntejä on jotenkin paljon vähemmän ja niitä oikein odottaa. Toki loppua kohti nekin tapaamiset tiivistävät tahtia.

Nythän ollaan siinä tilanteessa, että vauva voi periaatteessa syntyä koska vaan – tai no, ainakin viimeistään vajaan 7 viikon päästä! Hui! Perjantaina oli vuorossa siis lääkärikäynti ja hieman laajempi tarkastus ja kaikki oli hyvin, joten voi rauhallisin mielin odotella h-hetkeä.

Esikoinen palasi myös viime viikolla päiväkotiin ja arkirytmit pääsee meilläkin taas paremmin käyntiin. Samaan aikaan tosi haikea olo kesän loppumisesta, mutta totta kai odotetaan jo innolla syksyä. Kesä oli osaltaan tosi rankka omalle jaksamiselle ja arkeen paluu myös todellakin toivottava muutos, vaikka raskaushormonit tekikin hommasta vähän vaikeaa ekoina päivinä.

Oma olo on väsynyt ja päivittäin on pakko vetäistä vähintään yhdet päikkärit, että jaksaa. Hullua, miten voimat voi olla näin lopussa tässä toisessa raskaudessa. Ainakin muistelen, etten olisi ihan näin poikki ollut viimeksi, ainakaan näin pitkää aikaa.

kaikista tärkeintä on uni

Mietin tuossa juuri yksi päivä, että muistan jo joulukuulta järkyttävän väsymyksen, joka jatkui tammi-helmikuulle. Sen jälkeen oltiinkin pahassa flunssassa jokunen viikko ja voimat sen vuoksi aivan loppu. Raskauden keskivaiheella tuli vähän aktiivisempi ja vireämpi vaihe, mutta joka jälleen kääntyi järkyttävään väsymykseen ja vetämättömyyteen. Näinhän se tyypillisestikin menee, mutta ero ekaan raskauteen on ollut valtava.

Arvaatte, miten paljon odotan hetkiä synnytyksen jälkeen. Ja joo, tiedän kyllä, että silloin sitä vasta väsynyt onkin yöimetysten ja muiden heräilyjen vuoksi, mutta ei välttämättä. Viime raskaudessa nimittäin koin olevani tosi aktiivinen ja virkeä päivät. Vaikka öisin tulikin valvottua, sain kuitenkin hyvin nukuttua ja maltoin vedellä unia aamulla klo 10-11 saakka, heti jos vauva vaan antoi. Ja usein antoi. Olen usein sanonut, että se oli vauvavuoden osalta oma pelastus. En kokenut niistä unista yhtään huonoa omaatuntoa, päinvastoin! Silloin pitää nukkua, kun siihen on mahdollisuus. Kaikista tärkeintä on uni.

Haha, mitä tulee jaksamiseen… meillä esikoinen kertoo naapureillekin, että sitten kun äitin masusta on tullut vauva pois, äiti jaksaa taas juosta minun perässä! 😀

Toivoa siis sopii, että löydetään tulevan vauvan kanssa myös yhteinen unirytmi, näistä kun ei voi koskaan etukäteen tietää… 😉

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa

lauraenroth Instagramissa

Kuvat:  Niina Mäenpää