Hae
Juoksujalkaa

Äitiysloman ensiajatuksia

Perjantaina alkoi virallisesti äitiysloma ja se starttasi heti neuvolakäynnillä. Tässä toisessa raskaudessa neuvolakäyntejä on jotenkin paljon vähemmän ja niitä oikein odottaa. Toki loppua kohti nekin tapaamiset tiivistävät tahtia.

Nythän ollaan siinä tilanteessa, että vauva voi periaatteessa syntyä koska vaan – tai no, ainakin viimeistään vajaan 7 viikon päästä! Hui! Perjantaina oli vuorossa siis lääkärikäynti ja hieman laajempi tarkastus ja kaikki oli hyvin, joten voi rauhallisin mielin odotella h-hetkeä.

Esikoinen palasi myös viime viikolla päiväkotiin ja arkirytmit pääsee meilläkin taas paremmin käyntiin. Samaan aikaan tosi haikea olo kesän loppumisesta, mutta totta kai odotetaan jo innolla syksyä. Kesä oli osaltaan tosi rankka omalle jaksamiselle ja arkeen paluu myös todellakin toivottava muutos, vaikka raskaushormonit tekikin hommasta vähän vaikeaa ekoina päivinä.

Oma olo on väsynyt ja päivittäin on pakko vetäistä vähintään yhdet päikkärit, että jaksaa. Hullua, miten voimat voi olla näin lopussa tässä toisessa raskaudessa. Ainakin muistelen, etten olisi ihan näin poikki ollut viimeksi, ainakaan näin pitkää aikaa.

kaikista tärkeintä on uni

Mietin tuossa juuri yksi päivä, että muistan jo joulukuulta järkyttävän väsymyksen, joka jatkui tammi-helmikuulle. Sen jälkeen oltiinkin pahassa flunssassa jokunen viikko ja voimat sen vuoksi aivan loppu. Raskauden keskivaiheella tuli vähän aktiivisempi ja vireämpi vaihe, mutta joka jälleen kääntyi järkyttävään väsymykseen ja vetämättömyyteen. Näinhän se tyypillisestikin menee, mutta ero ekaan raskauteen on ollut valtava.

Arvaatte, miten paljon odotan hetkiä synnytyksen jälkeen. Ja joo, tiedän kyllä, että silloin sitä vasta väsynyt onkin yöimetysten ja muiden heräilyjen vuoksi, mutta ei välttämättä. Viime raskaudessa nimittäin koin olevani tosi aktiivinen ja virkeä päivät. Vaikka öisin tulikin valvottua, sain kuitenkin hyvin nukuttua ja maltoin vedellä unia aamulla klo 10-11 saakka, heti jos vauva vaan antoi. Ja usein antoi. Olen usein sanonut, että se oli vauvavuoden osalta oma pelastus. En kokenut niistä unista yhtään huonoa omaatuntoa, päinvastoin! Silloin pitää nukkua, kun siihen on mahdollisuus. Kaikista tärkeintä on uni.

Haha, mitä tulee jaksamiseen… meillä esikoinen kertoo naapureillekin, että sitten kun äitin masusta on tullut vauva pois, äiti jaksaa taas juosta minun perässä! 😀

Toivoa siis sopii, että löydetään tulevan vauvan kanssa myös yhteinen unirytmi, näistä kun ei voi koskaan etukäteen tietää… 😉

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa

lauraenroth Instagramissa

Kuvat:  Niina Mäenpää

Syksyinen tiistai

*Sisältää mainoslinkkejä

Sateisen sään vuoksi päikkärit vedellään tänään sisällä ja lähdetään vasta iltapäivällä liikenteeseen. Tässä on siis hyvä sauma kirjoitella vähän kuulumisia.

Lokakuu pyörähti käyntiin ja se tarkoittaa sitä, että ensi vuonna tähän aikaan aloitan työt! 🙂 Ajatus hoitovapaan pidentämisestä ensi syksyyn oli hautunut jo pitkään mielessä ja tuntui, että tammikuussa töihin paluu tulisi aivan liian nopeaa. Tulimme siihen tulokseen, että jatkan kotona oloa taaperon kanssa vielä vuoden ja olen päätöksestä enemmän kuin onnellinen!

treenit

Treenien suhteen on ollut hiljaiseloa sitten Lidingöloppetin. Jalat palautuivat yllättävän nopeasti, muutamassa päivässä, johon osaltaan auttoi varmasti aktiivinen palautuminen Tukholman kaduilla kävellessä. Lenkille ei ole kuitenkaan tullut lähdettyä yli viikkoon päivittäisten vaunulenkkien lisäksi. Katselin juuri eilenkin päivän kävelysaldoa ja tulos oli lähes 15 kilometriä. Eli ihan mukavasti tulee ulkoiltua, vaikka juoksu onkin ollut tauolla. Vaikkei juoksulenkit enää hetkeen olekaan olleet säännöllisiä, tämä tauko oli tarpeen.

Paluu säännöllisempään liikkumiseen ja ikävä omia treenejä kohtaan nostaa päätään. Tällä hetkellä kun toisella viikolla tulee liikuttua ihan mukavasti ja toisella taas ei juuri ollenkaan.

Tällä viikolla on tarkoitus mennä juoksemaan ja myös salikortti aktivoitui loka-joulukuuksi Forever Töölöön. Kuluneen vuoden aikana ongelmana on ollut löytää saliaikaa, mutta lähden maltillisesti taas yhden viikkokerran tavoitteesta. Siitä muuten tulikin mieleen, että otin viikoksi Foreverin lähettyvillä sijaitsevaan Töölön Kaivarin Kanuunaan paikan. Kävin sunnuntaina kampetta läpi ja sinne lähtee valtava määrä takkeja, kenkiä, treenivaatteita jne. Pöytä on siellä 7.10.-13.10. Menkää katsastamaan! 🙂

Syksyistä viikon jatkoa!

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

Kuvat: Markku Lempinen