Hae
Juoksujalkaa

Juoksutavoite asetettu!

Lauantaina iski yhtäkkiä mieleen seuraava juoksutavoite! Siinä keskellä siivouspäivää, kylppäriä kuuratessa. Olin seurannut instassa päivittyviä kisavalmisteluita viime viikonloppuna juostulle Espoon rantamaratonille, aurinko paistoi kirkkaana ja ulkona oli täydellinen syksyn kutsuva juoksukeli. Siinä se oli kirkkaana mielessä: juoksutavoite ensi vuodelle!

Parikymmentä juostua puolikasta on takana, mutta ainoastaan yhden niistä olen juossut esikoisen jälkeen, vuonna 2017 eli kisatantereella on ollut pitkään hiljaista. Koko ajan on ollut kuitenkin mielessä, että joku juoksutavoite olisi kiva asettaa. Maraton ei ole tässä vaiheessa realistinen vaadittavien treenimäärien ja -aikojen vuoksi. Joten puolikas it is ja nimenomaan tuolla Espoon rantamaratonilla vuoden päästä!

juoksutavoitetta kohti

Vaikka juoksutavoite on vielä tosi kaukana ja varmasti pystyisin puolikkaan juosta jo vaikka reilun viikon päästä esim Helsinki Running Dayssa, haluan tarkoituksella miettiä tavoitteen tarpeeksi kauas. Se on kiva tähtäin, jonne voi rennosti treenailla tämän pikkulapsiarjen keskellä. Lisäksi olen useimmiten juossut kevään puolimaratoneja ja joka syksy haaveillut syyspuolikkaista. Lisäksi jälleen kerran, haluan että juoksukunnon kehittymiselle on riittävästi aikaa, eikä lenkille lähtö tunnu pakkoajatukselta. 🙂 En tiedä johtuiko tästä, mutta sunnuntain lenkillä jalka nousi jotenkin ekstrakevyesti! Juoksin kympin lenkin, joista ekat ja vikat 10 minuuttia rauhassa lämmitellen/ palautellen.

Syksy on ehdittomasti parasta juoksuaikaa. Lenkkien lisäksi olen pitänyt huolta lihaskunnosta ja myös liikkuvuudesta, kiitän siitä meidän TWOgether Training -palvelua. Hassua sanoa, mutta käytän palvelua itse lähes päivittäin. Se vaan toimii täydellisesti juuri tässä pikkulapsiarjessa. Kiitän siis itseäni ja Heidiä! 😀 Mikä on helpompaa kuin tehdä päivän mittaan valmiiksi mietittyjä treenejä sen sijaan että suunnittelisin joka kerta ne uudestaan. Aikaslotti olisi jo aikaa mennyt ohi! On ollut kiva huomata, että vajaa kuukauden auki olleen palvelun hankkineet ovat saaneet meidän treenifilosofiasta kiinni ja päässeet treenien makuun.

Palvelu on rakennettu tarjoamaan monipuolisia harjoituksia, joten kannattaa rohkeasti testailla palvelua laajasti. Helposti alkaa jumittaa samoissa harjoituksista ja siihen taas kehitys pysähtyy. Kehotan ainakin kaikkia joka viikko testaamaan viikon treenin, joka ilmestyy aina maanantaisin. Tällä viikolla se oli 2 reilun vartin Express treeniä.

Syksyn mittaan laajennamme palvelua edelleen ja jo tällä viikolla saadaan kertoa siitä lisää! 🙂

Ihanaa uutta viikkoa,

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa

HCR-päivä!

Koko viikon mietin osallistumista tämän vuoden Helsinki City Runille. Kurkkukipu vaivasi vielä tiistai-aamuna, mutta torstaina uskaltauduin vitosen testilenkille. Noh, sen jälkeen pohdinnat liittyivätkin lähinnä tämän hetkiseen juoksukuntoon, sillä valmistautuminen ei ole ollut yhtään niin suunnitelmallista kuin olin alkuvuonna kaavaillut.

Keväällä on tullut parikin pitkää juoksutaukoa pikkuflunssien takia ja muutenkin on pidellyt sen verran kiirusta, että omat lenkit eivät ole olleet listalla ollenkaan ykkösenä. Jotenkin se ei ole haitannut yhtään niin paljon kuin olin kuvitellut. Päivät on muuten niin aktiivisia, että vain parina iltana edes jaksaa lähteä vielä erikseen lenkille. Nekin lenkit ihan fiilispohjalla. Nyt on näin, joskus toiste varmasti taas toisin.

Pohdinnan jälkeen lauantain ainoa vaihtoehto olikin lähteä juoksemaan HCR pitkänä lenkkinä rauhalliseen tahtiin, sillä tuossa upeassa säässä olisin lähtenyt joka tapauksessa lenkille. Siitä nyt tuli vain pikkasen pidempi. 🙂 Tiesin, että kunto ei ollut puolikkaalle valmis, en ole mm. tehnyt yhtä ainutta pitkää lenkkiä koko vuonna. Siinäpä se koko päivän ainoa ongelma olikin kiteytettynä.

Lähdin juoksemaan Heidin kanssa, joka oli jänistämässä valmennettavaansa. Vauhti pysyi leppoisana ja jutusteltiin 10 kilsan kohdille saakka, jossa yhtäkkiä tiet erkanivat. Yritin kuikuilla moneen otteeseen taaksepäin, mutta en enää löytänyt kavereita, joten jatkoin matkaa yksin. Siinä ehkä vauhti hieman salakavalasti hetkellisesti nousi, mutta oikeastaan 15 kilometriin saakka eilen kulki helposti. Sen jälkeen ei enää kulkenutkaan ja vauhti tippui kuin lehmän häntä. Hölkäten mentiin, vaikka kävellen olisin varmasti päässyt nopeampaa. 😀

Jalat eivät olleet valmiit pitkälle matkalle. Onneksi lauantain sää ei sentään ollut mikään helle, vaan kaikinpuolin mahtava juoksusää! Lopun mäet veivät viimeisetkin mehut, enkä edes maalisuoralla pystynyt yhtään tahtia kiristämään, mikä on merkki siitä, että kaikki oli annettu.

Maalissa tuntui raskaalta, mutta olin tosi tyytyväinen päivään. Mikään ei mennyt oikeastaan vikaan, paitsi valmistautuminen. 😀 Kylmiltään juostu puolikas ei ole koskaan hyvä idea, mutta siihen nähdenhän se meni hyvin. Loppuaika oli 2.16, joka on parempi kuin viime vuonna synnytyksen jälkeen. Sehän taisi olla mun virallinen tavoite tänä vuonna. 😉 Epävirallinen oli 2.15, joten ihan kelpo juoksu sanon minä!

parasta on tunnelma!

Tiedättekö, musta tuntuu nykyään tosi tyhmältä ylipäätään puhua noista ajoista. Mitä väliä niillä on kenellekään? Jossain vaiheessa halusin aina juosta puolikkaat kahteen tuntiin tai tavoitella alle kahden tunnin aikaa. Jotain on elämässä tapahtunut oikein, kun se on aivan yks ja sama mihin aikaan maalissa oon.

Muidenkin juoksuja seuraan ja inspiroidun ainoastaan hyvän meiningin kautta, en siitä mihin aikaan kukakin on maaliin saapunut. Tottakai ajat on tärkeitä kärkikahinoissa painiville tai jos ne motivoi ylipäätään osallistumaan tapahtumiin tai liikkumaan, mutta noin niinkuin muuten, onko se nyt niin minuutin päälle? Just saying…

Sitten vielä kiitokset järjestäjille jälleen upeasta tapahtumasta! Parasta siinä oli tänä vuonna ehdottomasti puolimaratonin lähdön siirtäminen aamupäivään. Tätä olen useina vuosina toivonut! Muutenkin järjestelyt soljuivat tuttuun tapaan mainiosti. Ensi vuonna lähdetäänkin pikkumiehen kanssa minimaratonille, joka meni meiltä tänä vuonna suoraan sanottuna vähän ohi. Emil on heti kävelemään oppiessaan mieluummin hölkkäillyt paikasta toiseen, mutta viime aikoina innostunut kunnolla myös juoksemisesta. 🙂

Aurinkoista sunnuntaita,

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa