Hae
Juoksujalkaa

Liikunta raskauden ensimmäisellä kolmanneksella

Ajattelin kirjoitella vähän raskausajan kuulumisia ja nimenomaan liikunnan näkökulmasta. Tämä raskaus on eronnut ensimmäisestä merkittävästi alun pahoinvoinnin osalta, jota ei ensimmäisessä raskaudessa ollut juuri ollenkaan. Lähinnä olo on ollut jatkuvasti etovaa ja päänsäryt valtavia ensimmäiset kolme kuukautta. Siihen lisättynä ihan älytön väsymys. Ensimmäisessä raskaudessa en juurikaan tätä joutunut kokemaan, mitä nyt vähän jotkut hajut ällöttivät ensimmäisten kolmen kuukauden aikana ja pari päänsärkyä, mutta siinäpä ne oikeastaan olivat. Tämä on aiheuttanut tietysti muutoksia liikunnalliseen elämäntapaan.

Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu, että olin lähes koko alkuvuoden, kolme kuukautta sohvan oma. Toki asiaa verotti myös helmikuussa flunssa, joka vei osaltaan mehut, mutta väsymys, etova olo ja päänsäryt olivat seurana melkein joka ilta. Tiedostin koko ajan, että pienikin happihyppely tai kävely auttaisi asiaa, mutta useinkaan en pystynyt lähteä liikenteeseen. Nyt maaliskuun viime päivät tekivät ison poikkeuksen ja olossa tapahtui merkittävä kohennus. Ihanaa! 😊

Juoksu

Liikunta raskauden ensimmäisellä kolmanneksella (vkot 1-12) oli vähäistä, tässä kuvakaappaus Movescountista todisteeksi. Hauskaa on, että raskaus etenee lähes samoilla päivämäärillä kuin vuonna 2016 (laskettujen aikojen välillä on 10 päivän ero). Näin ollen nämä ovat helposti vertailtavissa. Huom! Kuva muuten hieman vääristää, käytän myös kävelyssä tuota juoksuominaisuutta, joten treeneistä ei ihan tiedä, mikä on ollut enää juoksua ja mikä kävelyä. Ainakin helmikuussa flunssan jälkeen tuli käveltyä ja vuonna 2016 maaliskuun lopussa olevat keltaiset pallukat ovat kävelyä. 🙂

2019

Tuossa sama kuvakaappaus vertailuun vuodelta 2016. Myös silloisessa raskaudessa kärsin pidemmän liikuntatauon influenssan takia.

2016

Jos ensimmäisessä raskaudessa jouduin jättää juoksun täysin pois jo viikolla 14, tällä hetkellä pieni hölkkäily ei tunnu olevan ongelma (vko 17). Samanlaista paineen tunnetta ei tunnu tällä hetkellä ollenkaan. Toisaalta mitään pakkoa mulla ei ole myöskään juosta mahdollisimman pitkään eli sen suhteen kuulostelen aika tarkasti oloa.

Suurin juoksua haittaava tekijä on todella helposti nouseva syke, joka tietysti kertoo jostain ja sen vuoksi en ole juosten kokonaisia lenkkejä tehnyt. Tätä sykkeennousua en myöskään muista ensimmäisestä raskaudesta näin voimakkaana. Parhaalta onkin tuntunut vaihtaa kävelyyn esim. aina ylämäissä. Alkuvuoden ajan hiihto tuntui hyvältä, siinä kun ei tule sellaista tömähtävää liikettä, mutta siinä taas syke nousee helpommin korkealle. Ja hiihto jäi tauolle taas silloisen sairastelun takia.

Lihaskunto

Lihaskuntotreenit pääsin aloittamaan vasta nyt parin viime viikon aikana. Alkuun tein kuminauhalla pienen testisetin, joka tuntui tosi hyvältä. Nyt olen tehnyt lenkkien välissä ulkona lihaskuntoa omalla kehonpainolla ja käynyt jälleen salillakin! Sielläkin tein ainoastaan omalla kehonpainolla ja kuminauhalla, joka on ihan paras yhdistelmä. En koe tällä hetkellä tarvetta tehdä painojen kanssa treeniä, kuminauha tuo juuri sopivan vastuksen.

Vatsallaan ja selällään makaamiset ovat jääneet jo aikoja ja vatsalihaksia en ole tehnyt, mutta syvien vatsalihasten aktivointi puoltaa kyllä paikkaansa myös raskausaikana. Nyt kun ollaan jo raskauden toisella kolmanneksella olo tuntuu paljon  paremmalta ja liikunta maistuu tosi hyvältä. Parasta on nämä ulkoilun ja lihaskuntotreenien yhdistelmät, niillä jatkan niin pitkään kuin mahdollista.

Viime raskaudessa olin etuoikeutettu ja sain liikkua alusta loppuun monin eri tavoin, vaikka tosi nopeasti olo vaatikin kevyempiin versioihin siirtymisen. Toivotaan, että tällä kertaa menee myös näin! Alkuvuoden sohvalla makaamisen jälkeen, jo pelkkä ulkoilu ja kävely saa olon energiseksi ja tuo jaksamista, siihen kun vielä lisää sopivassa suhteessa lihaskuntoharjoittelua, niin paketti on hyvin kasassa.

Aurinkoista huhtikuun ekaa!

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

Perhe, työ ja harrastukset – mahdoton yhtälö?

*Toivepostaus

Kyselin joku aika sitten IG:n puolella toiveita blogipostauksille. Siellä nousi monessa toiveessa esiin perheen, työn ja harrastusten yhdistäminen. Tämä on ollutkin mun suosikkiaihe lokakuusta lähtien, kun palasin takaisin töihin. Itse huomasin melko nopeasti, että ilman suunnittelua arki ja aika tuntuu liukuvan ohi, eikä oikein mihinkään osa-alueeseen tunnu riittävän aikaa. Etenkin tammikuu haastoi aikataulutusten suhteen ja sohva meinasi houkutella kaikkia muita menoja enemmän.

Äitiyslomalla ja myöhemmin hoitovapaalla ollessa liikunnan määrä oli poikkeuksellisen korkea, sillä vietin lähes päivittäin lapsen  päiväuniajan liikkeellä. Alkuun vaunujen kanssa kävellen, sen jälkeen juosten ja puistotreenejä tehden. Vauva nukkui säännöllisesti 2-3h päiväunet, mieluiten liikkuvissa vaunuissa, hyödynsin ajan siten, mistä sain itselleni parhaiten voimaa arkeen. Win-win -tilanne.  🙂

Juttelin juuri ystäväni kanssa, että aiemmin tuli mietittyä helposti tekosyynä perheen ja esimerkiksi liikuntaan löytyvän ajan rajallisuutta. Kyllä sitä aikaa löytyy, kun vaan ottaa sitä, eikä makaile siellä sohvalla! 😃 Vähänpä tiesin. Nykyään kun itse elää pikkulapsiarjen keskellä, voi todeta, että sitä aikaa ei aina ihan oikeasti löydy. Hyvällä suunnittelulla arjesta saa tehokkaampaa ja siitä on helpompi löytää raot myös säännölliseen liikuntaan tai muille harrastuksille.

Kuitenkin osa-alueita on yllä olevien lisäksi paljon muitakin: kotityöt on tehtävä, kaupassa käytävä, itsellä myös monesti blogin kirjoittaminen tarkoittaa sitä, että sille illalle ei muuta mahdukaan. Karkeasti ottaen töistä ja tarhasta kotiin tullessa, illan aikana ehtii tehdä yhden isomman jutun ylläolevista ennen lapsen nukkumaanmenoa. Sen jälkeen olisi kiva viettää parisuhdeaikaa. Jos yrittää haalia liikaa yhdelle illalle, pieleen menee helposti. Mukana kalenteroinnissa on luonnollisesti myös toisen aikuisen menot ja harrastukset. Melkoinen paletti pyöritettäväksi, vaikka mukana ei vielä edes ole lapsen harrastuksia.

Olen kuitenkin syksyn mittaan huomannut, että aikaa löytyy, kun menot on kalenteriin kirjattu. Yhtä olennaista on ollut huomata maltillisuus siinä mitä tavoittelee. Esimerkiksi keskimäärin toteutuva 3 liikuntakertaa viikossa on itselläni aivan maksimi ja se on itse asiassa mulle tosi hyvä määrä. Ei tarvitse tavoitella 5 treenikertaa, kun nyt justiinsa en ole minkään lajin huipulle tähtäämässä. 😉 Myös lyhyet napakat treenit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan, niitä on paljon helpompi sijoitella viikkoon kuin 3h pitkikset maratonille treenaillessa. Toisaalta myös esimerkiksi pari kertaa viikossa päivittyvä blogi on itselle yhtä tärkeä henkireikä kuin juoksulenkki. Omia valintoja kaikki!

Avaimia onnistumiseen

  • viikkoaikataulutus
  • treenien etukäteen suunnittelu
  • kotitreenit
  • (hyöty)liikunta lapsen ja perheen kanssa yhdessä

Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä helpompaa on tehdä myös yhdessä liikunnallisia juttuja. Luistelut ja hiihdot on aloitettu ja muutenkin haluan kaikilla tavoin edistää liikunnallisen ajatusmaailman siirtymistä myös jälkikasvulle. Lumitöitä on paiskittu päivittäin ja hikihän siinäkin hommassa tulee. Pian hän jo voi lähteä vaikka pyörällä mukaan juoksulenkille tai mitä vaan! Kevät ja kesä tuo päivään kuin huomaamatta muutaman lisätunnin valoisuuden myötä. Ei siis missään nimessä mahdoton yhtälö, mutta koko paletin suunnitteluun kannattaa käyttää hetki.

Tänään oli aikaa pikatreeniin: 20min hölkkä ulkona ja 6 liikkeen kuminauhatreeni kotona.

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa