Hae
Juoksujalkaa

Maratonmuistoja

Olen tehnyt melkoista muokkaustyötä blogissa siitä lähtien, kun blogi muutti Vaikuttajamedian alle. Suuri osa kuvista ei siirtynyt vanhoista kirjoituksista ja muutenkin sisältöjen muokkaukset ovat olleet niin ja näin juurikin noissa alkupään teksteissä. Lähes 700 tekstin läpikäyminen on ollut melkoista puuhaa, vieläkin on reilu parisataa jäljellä, mutta pikku hiljaa…

Se mikä hommassa on ollut kivointa, on tietysti paluu blogin alkuvaiheille. En ollut edes muistanut puoliakaan mitä sitä on tullut tehtyä! En myöskään silloin ehkä ihan tajunnut, kuinka juoksuvoittoinen blogi oli alkujaan, sillä en ole itseäni koskaan juoksijana pitänytkään. Juoksujalkaa -nimi kun on kuvannut sitä, että elämässä on aina paljon meneillään, paljon muutenkin kuin juoksupoluilla. 😀 Juoksu näytteli kuitenkin isoa roolia blogissa siksi, että aikanaan innostuin ilmoittautumaan ihka ensimmäiselle maratonilleni.

Maratonit suomessa ja ulkomailla

Rautaveden maraton valikoitui ensimmäiseksi maratoniksi marraskuussa 2011. Paikkakuntaan ei ollut mitään aiempaa yhteyttä eikä muutenkaan mitään järkeä, se nyt sattui olemaan yksi loppuvuonna järjestettävistä maratoneista Suomessa ja melko siedettävän etäisyyden päässä. Siellä paineltiin motarin vartta pitkin räntäsateessa, suu hiekoitushiekkaa täynnä ja muutenkin melko old-school meiningeissä Kop-pankin numerolappu rinnassa 5h aikaan. Kuitenkin maalissa oli sellainen fiilis, että sehän oli aivan mukavaa puuhaa ja joskus olisi kiva koittaa vielä uudestaan.

Ja siitä se idea sitten lähti.

Seuraavana maratonina juoksin hyväntekeväisyysporukassa Helsingissä HCM:n elokuussa 2012 ja seuraavat pari taisivat olla Tukholmassa (2013 & 2014).

Parhaimmat maratonmuistot liittyvät itsellä Amsterdamiin (syksy 2014), jossa juoksin oman ennätykseni sekä Prahaan (kevät 2015), jossa maraton oli yksi ohjelmanumero loman keskellä.

Tukholma

Amsterdam

Praha

puolimaratonit

Ennen ja jälkeen sekä näissä väleissä puolimaratoneja on kertynyt parisenkymmentä vuodesta 2009. Pääkaupunkijuoksusta, Helsinki City Runilta sekä Marskin kierrokselta. Maratoneihin innostuttua vuodesta 2011 puolikkaat ovat toimineet itsellä lähinnä treeninä maratonia varten ja kivoina haasteina pitkin vuotta.

Kaksi kertaa olen joutunut jättää puolikkaan väliin. HCR, joskus aikoinaan, kun olin pahassa flunssassa ja Berliinin puolikkaan vuonna 2016 raskauden vuoksi. Silloin lopetin muutenkin juoksemisen jo muistaakseni raskausviikolla 14 tai 16. No se reissu otettiin sillä kertaa ainoastaan loman kannalta, mutta se jäi mieleen, että Berliinissä olisi kiva joskus juosta!

Mainittakooon vielä toinen ikuinen haave: New York maraton (en varmasti ole ainoa!), vaikka kokonaiset maratonit eivät lähitulevaisuuden tavoitteissa olekaan.

Yllä olevien juoksukokemusten lisäksi on mainittava Lidingöloppet syksyllä 2019. Yhtä aikaa ikimuistoiset, mutta erittäin haastavat 35 kilometriä huikeissa Lidingön maisemissa.

Ai että, mahtavia muistoja ja kokemuksia näiltä reissuilta!

Lidingöloppet

Viimeisin juoksu”kisa” itselläni on HCR viime keväältä ja tällä hetkellä kalenterissa ei olekaan mitään juoksutapahtumaa. Aika näyttää, mitä sinne vielä ilmestyy! 😉

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa

Juoksutarinani

Eräs lukija pyysi kertomaan tarinani juoksusta. Olen sitä joskus vanhassa blogissani avannutkin, mutta idea on mielestäni kiva, joten kiitos siitä. 🙂 Miten siis juoksusta tuli harrastukseni – ja no joo, vähän enemmänkin.

Aloitin juoksuharrastuksen suoraan sanottuna vähän pitkin hampain joskus vuonna 2009. Alku oli aika hirveää, koska lenkeillä pisti ja puuskutti. Muutenkin koko homma tuntui melko puuduttavalta ja yksinäiseltä hommalta vanhalle joukkueurheilijalle. Olen aina harrastanut monipuolisesti eri lajeja, mutta juoksu on ollut itselleni se epämieluisin. Ajatus pitkistä lenkeistä tuntui todella kaukaiselta ja varsinkin se, että minusta tulisi kestävyysurheilija eli ”pitkän matkan nylkky” (kuten urheilulukiossa heitä nimitettiin)! 😀

IMG_2372

juoksun aloitus

Aloitin kuitenkin juoksuharrastuksen, sillä usein se oli kiireisen arjen vastapainoksi helpoin ja nopein tapa päästä liikkumaan. Kotiovelta kotiovelle ilman kummempia aikatauluja. Lyhyet intervallilenkit olivat suosikkejani. Niinhän siinä kävi, että juoksu alkoi maittaa, kun maltoin jättää verenmaku suussa lenkit pois ja juosta alkuun riittävän hi-taas-ti. Kummasti kerta kerran jälkeen lenkkarit oli mukavampi kaivaa esiin ja lenkit pitenivät kunnon kohotessa.

Aika nopeasti oli myös selvää, että tarvitsin jotain konkreettisia tavoitteita juoksun suhteen. Olen ollut alusta saakka juoksun suhteen siinä mielessä tavoitteellinen, että joku ”kisa” on oltava jatkuvasti edessä, että lenkeillä tulee käytyä ja omaa kehittymistä voi seurata. Alkuun tavoite oli kympin juokseminen, sen jälkeen puolimaraton ja lopulta maraton. Ajatuksena kuitenkin se, että vauhdeilla ei ole juurikaan merkitystä, lähinnä ajatuksena oli päästä ehjänä maaliin, tietysti aina hieman edellistä omaa aikaa nopeammin. Edelleen juoksu oli kuitenkin vain sivussa kulkeva lisä muiden urheiluharrastusten rinnalla. Lenkit olivat pääosin tasavauhtisia ja melko samanlaisia, lenkkeilin silloin kun huvitti.

IMG_2354

maratonit

Puolimaratoneja tuli juostua vuonna 2009-2011. Ajat pyörivät yli kahden tunnin. Paras aika taisi olla vuonna 2011 Pääkaupunkijuoksussa 2.04. En harjoitellut juoksun suhteen vieläkään kovin tavoitteellisesti, viihdyin enemmän ryhmäliikuntatunneilla ja salilla.

Ensimmäisen maratonin juoksin Sastamalassa vuonna 2011. Taivaltamiseen kului aikaa reilusti yli 5h, mutta maalissa olo oli onnellinen. Olin selvinnyt maaliin ja elossa, ilman mitään kipuja. Olimme lenkkikaverin kanssa ottaneet juoksun muutenkin ilman sen kummempia hoppuiluja, matkalla toisiamme tsemppaillen ja jutustellen, todellakin ilman minkäänlaisia paineita ajan tai vauhtien tuijottelusta. 😉

Helsinki City Marathonin juoksin vuonna 2012 Euro peliin elämälle -joukkueessa. Se on jäänyt kaikkien aikojen pahimmaksi maratonkokemuksekseni – ainakin tähän mennessä. 😉 Aikaa kului edelleen yli 5 h ja jopa maaliintulo oli itsellenikin yllätys. Sää oli todella kuuma ja juoksu tuntui kauhealta jo ensimmäisen 10 kilometrin kohdassa. Hyväntekeväisyysjuoksun takia en vaan halunnut keskeyttää sitä missään nimessä. Niihin aikoihin juoksu noin muuten maistui jo paremmin, mutta edelleen taistelin ajatusta vastaan kestävyysurheilijaksi muuttumisesta.

IMG_2356

Tukholman maraton vuonna 2013 muutti suhtautumistani juoksuun. Treenit olivat muuttuneet tavoitteellisimmiksi ja ennätykseni parani kertaheitolla yli puoli tuntia, ollen silloin 4.36. Motivaatio kasvoi ja treenit selkiytyivät. Tänä vuonna Tukholman maratonin juoksin aikaan 4.27 ja tuntui siltä, että jotain muutosta on tapahtunut – niin juoksukunnossa kuin pääkopassa. Vaikka Tukholmassa ei kaikki mennytkään ihan nappiin, aika parani ja isoimman muutoksen olin huomannut vuoden aikana treeneissä ja normilenkeillä.

Viimeisin parannus maratonilta on muutama viikko sitten, jolloin juoksin 5. maratonin Amsterdamissa aikaan 4.06. Olin aivan innoissani ajasta. Tuntuu siltä, että juoksuvauhdeissa on tapahtunut jotain konkreettista ja sen huomaa itse asiassa joka lenkillä. Tosiaan, aiemmista melkeinpä vk-vauhdeista on tullut pk-vauhteja ja uskon olevani vielä kelpokehittyväinen kestävyysjuoksija, omia aikojani parantamaan. Etenkin puolimaratonilla siintää seuraava tavoitteeni.

juoksun ehdoilla

Vaikka omalla kohdallani muutos onkin ollut melko hidas, se on ollut eniten taistelua ylipäätään juoksua vastaan. Tajuan sen nyt vasta jälkikäteen. Olen aina halunnut pitää juoksun sivuharrastuksena ja puuhailla kaikkea muuta liikunnan parissa. Aiemmat salitreenit eivät välttämättä todellakaan tukeneet juoksua, päinvastoin, jumittavilla lihaksilla oli vaikea saada juoksua rullaamaan ja nopeuksia kasvamaan. Vasta nyt voin ääneen sanoa, että siitä on tainnut tulla pääharrastus ja muut lajit kulkevat sen ehdoilla. Nykyään jopa salitreenit teen juoksua silmällä pitäen. 😉

Motivaatiota lisää tietysti oman kunnon ja aikojen parantuminen, mutta juoksusta on tullut kuin vaivihkaa elämäntapa. Tietoa on karttunut älytön määrä niin tekniikan, treenien kuin varusteidenkin suhteen. Tällä hetkellä myös suurin osa omista Personal Trainer asiakkaistani ovat juoksuvalmennuksessa tai haluavat ainakin jossain määrin juoksua tai juoksun tekniikkaa mukaan valmennukseen. Parasta ja palkitsevinta on nähdä heidän hienoja saavutuksia ja itsensä ylityksiä kunnon kehittymisessä nollasta puolimaratonkuntoon tai upeista ajoista maratoneilla. Bloginkaan sisällön ei alun perin ollut tarkoitus (nimestä huolimatta!) pyöriä pelkästään juoksun parissa, mutta kuinkas kävikään…

IMG_2361

Huh, pitkä juoksutarina periaatteessa siitä, kuinka kestävyysurheilun välttelijästä on leivottu maratoonari. 😀 Edelleen saan itseni kiinni selittelemästä vieraammille henkilöille, että en todellakaan ole kestävyysjuoksija vaan liikun monipuolisesti. Kuitenkin, kun katselee esimerkiksi Movescountin liikuntamääriä ja -lajeja, tajuan olevani juoksija henkeen ja vereen. Eipä sieltä taida löytyä viikkoakaan ilman juoksulenkkiä. Näin sitä on helppo huijata itseään.

Ensi vuonna jälleen uudet juoksukuviot, -tavoitteet ja -reissut, en malta odottaa! Tällä hetkellä ajatuksena on kuitenkin loppuvuoteen saakka mahduttaa mukaan muitakin lajeja, katsotaan miten onnistun. 😉

xx Laura

@juoksujalkaa Facebookissa

@lauraenroth Instagramissa