Hae
Juoksujalkaa

Raskauden jälkeinen liikunta osa 1

Synnytyksestä on kulunut nyt 6 viikkoa ja jotakin luontaista tässä toipumisessa on, sillä ajatukset ovat koko ajan enemmän ja enemmän alkaneet hakeutua liikunnan pariin. Raskauden jälkeisellä liikunnalla en tarkoita tässä nyt mitään juoksutreenien aloittamista vaan esimerkiksi sitä, että vaunulenkit (kävellen!) ovat muuttuneet vauhdiltaan reippaiksi ja pidemmiksi.

Jos jotain opin viime raskauden jälkeisestä, täytyy muistaa joka kerta liikkumisesta puhuessa tai kirjoittaessa korostaa, että ei, täällä ei ole mitään kiirettä kovien treenien pariin ja ei, täällä ei olla ottamassa juoksuaskeltakaan liian aikaisin. 😀 Pahoittelut tästä sävystä, mutta en pidä siitä, että liikunta ja liikkuminen raskauden jälkeen on dramatisoitu liiankin vaaralliseksi, vaikka se on palautumisen ja toipumisen edellytys. Ja ihan vaan jaksamisen – ainakin täällä. 🙂 Itse haluan kannustaa raskauden jälkeen maltilliseen liikuntaan ja ulkoiluun, ottaen toki huomioon, että se on todella yksilöllinen asia.

vaunulenkkejä ja syviä lihaksia

Rakastan vaunulenkkejä ja ulkoilua! Paras tunne vaunulenkkien jälkeen on tällä hetkellä se, että paita on hiestä märkä, tosin hikoilen muutenkin lähes tauotta. 😀 Muistan tämän vaiheen esikoisenkin syntymän jälkeen. Vaunulenkit ovat viime viikon aikana saaneet pituutta alun pikku testailujen jälkeen. Tällä viikolla pisin taisi olla jo 7 kilometriä. Olen ottanut lenkeille mittarin mukaan, sillä vaikka en sitä muuten tällä hetkellä käytä, mittari toimii tsempparina. Haluan alkaa tallentaa näitä ”treenejä” pikku hiljaa taas muistiin.

Lantionpohjatreenien lisäksi lihaskuntotreenien aloittaminen on agendalla seuraavaksi. Tässä puhun syvien lihasten aktivoinnista ja lihasten uudelleen löytymisestä, en raskaasta punttitreenistä. 😀 Onneksi on niin monia tapoja liikkua ja mun mielestä parasta on juuri tämä hiljalleen eteneminen. Siinä näkyy parhaiten myös kehittyminen, joka motivoi. Tällä kertaa sain muuten neuvolasta ohjeita alun lihaskuntotreeneihin, kolme vuotta sitten niistä ei puhuttu. Edistystä! Myös raskauspilateksesta jäi käteen hyviä liikkeitä, joita olen satunnaisesti tehnyt.

Olo tuntuu palautumisen suhteen tosi hyvältä ja yllä olevalla reseptillä jatkan kuntoutusta pikku hiljaa. Kiirettä ei ole rankempiin treeneihin. Viime raskauden jälkeen palauduin ja pääsin hyvään kuntoon melko nopeasti ja juoksun suhteen ehkä liiankin aikaisin.

Mutta myös raskaus oli erilainen: 8 kiloa vähemmän kiloja (12 vs. 20), pystyin liikkua reippaasti ja säännöllisesti synnytykseen saakka, kun tällä kertaa hengästyin jo ensimmäisillä raskausviikoilla pienestäkin mäennyppylästä. Viimeksi ei myöskään ollut hulivili kolmevuotiasta matkassa mukana. Ja hei, olin itse kolme vuotta nuorempi. 😀 Nämä seikat silmällä pitäen, täytyy muistaa, että palautuminen on tällä kertaa erilaista. Juoksu saa odottaa vielä pitkään, ensi vuoden puolelle. Nyt nautin kävelylenkeistä ja pyrin saamaan lihaskuntoa takaisin. Talvelta odotan eniten hiihtolenkkejä – sormet ristiin, että tulisi kunnon talvi!

Luonteva askel vaunulenkeistä ja lantionpohjatreeneistä eteenpäin on fysioterapeuttinen jälkitarkastus, minne olen menossa. Julkisen puolen jälkitarkastus on viikon päästä, mutta siltä en odota tälläkään kertaa kovin paljoa. Perusteellisempi, asiantuntijan tekemä tutkimus on kokonaisvaltainen ja antaa suuntaa, miten lähden treenejä tästä viemään eteenpäin.  Itse olen ihan innoissani tästä vaiheesta ja kun sen on jo kerran tehnyt, siihen haluaa satsata tälläkin kertaa.

Tästä starttaa mun synnytyksen jälkeinen liikuntamatka. 🙂

xx Laura

Juoksujalkaa Facebookissa & Instagramissa!

Viikko vauvaelämää!

Vihdoin ehdin tännekin kirjoitella kuulumisia, Instassa se on vaan niin paljon nopeampaa. Meillä on takana viikko vauvaelämää pienen tytön kanssa. <3
Kiitos vielä yhteisesti kaikista onnitteluista ja myötäelämisestä.
Varsinaista yksityiskohtaista synnytyskertomusta en ajatellut teidän kanssa jakaa, en tehnyt niin esikoisenkaan kanssa. Palataan kuitenkin hieman viikon takaisiin tunnelmiin… 🙂

Viikko vauvaelämää

Lauantai-aamuna heräsin vaimeisiin supistuksiin klo 04 ja siitä ne jatkuivatkin aina klo 07 asti. Vaikka ne säännöllisiä olikin, yhden aiemman synnytyksen kokemuksella tiesin, että nuo supistukset eivät ole vielä mitään vaan saisin aivan rauhassa jatkaa päivän puuhia. 😉 Lähdinkin siitä aamutuimaan heti pienelle kävelylenkille ja sieltä tullessa supistuksia tuntui aina silloin tällöin, mutta säännöllisyys loppui.
Otin nämä kuvat kävelyllä, sillä ajattelin että haluan myöhemmin muistaa millaiselta näytti ”viimeisellä lenkillä mahan kanssa”.
Seuraava vaihe alkoi klo 16, kun heräsin päikkäreiltä jälleen supisteluihin. Vieläkin vaimeita, mutta siinä vaiheessa ajattelin, että tänään saattaisi olla tosi koitos edessä.
Iltaa kohti supistelut muuttuivat entistä säännöllisimmiksi ja voimistuivat, tässä välissä oltiin vietetty ihan normi päivää, käyty mm. autokaupoilla ja koeajettu yksi auto, myöhemmin illalla kävin vielä Ikeassa jne. 😀
Hieno sateenkaari Ikeasta lähtiessä, tässä kello oli näemmä ollut 19.27.
Klo 21 soitin ensimmäistä kertaa Espoon sairaalaan. Supistukset olivat omasta mielestä vielä vaimeita, mutta ne tulivat säännöllisesti 5 minuutin välein. Helpotin tuskaa suihkulla ja särkylääkkeillä. Tunnissa homma lähtikin rullaamaan nopsasti eteenpäin, klo 22 uusi soitto ja siitä vajaan tunnin päästä ilmoitussoitto, että täältä tullaan! Onneksi vanhempani olivat meillä, joten esikoisen hoitoasioista ei tarvinnut stressata. Se oli tosi iso juttu itselleni, koska sitä olin vähän etukäteen jännittänyt. Ja myös sitä, että synnytys alkaa varmasti illalla/yöllä – ja niinhän siinä sitten tietysti kävi. 🙂
Yhtään myöhempään ei olisi oikein enää lähtöä voinut jättää, mutta sanottava on, että kokemus kyllä auttoi tässä. Loppu onkin historiaa, sillä synnärille kirjautumisen jälkeen vauva oli ulkona jo parissa tunnissa. Ja vaikka kaikki kuulostaa helpolta, matkalle ehti mahtua jos jonkinlaista tapahtumaa ja mutkaa, kipua ja tuskaa. Kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja saatuani pienen, terveen tyttövauvan syliin kaikki aiempi vaan pyyhkiytyi mielestä.
Yö menikin sitten lähes kokonaan valvoessa. Puoli kuudelta päästiin sairaalan perhepesään ja nukuttiin tunnin verran. Seuraava päivä otettiin torkkuja siellä täällä ja lisäksi jäätiin vielä yhdeksi yöksi perhepesään lepäilemään.
Kotiuduttiin siis päivän jälkeen ja siitä asti täällä ollaankin elelty vauvakuplassa. Pari kertaa ollaan nyt jo käyty vähän vaunuttelemassakin ja ihastelemassa noita syyskelejä. Jos nautin ja otin vauva-ajasta kaiken irti vuonna 2016, tämä tuntuu jotenkin vielä kokonaisvaltaisemmalta. Ja onhan mukana nyt myös ihana isoveli, joka on omaksunut roolinsa oikein hyvin.
Ei voitaisi olla onnellisempia. <3
xx Laura
juoksujalkaa Facebookissa
lauraenroth Instagramissa